Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote: Uusi vammaispalvelulaki turvaa vammaisille henkilöille tarpeenmukaiset palvelut

Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki on tarkoitus yhdistää yhdeksi vammaisten henkilöiden sosiaalihuollon erityispalveluja koskevaksi laiksi. Uusi laki turvaisi riittävät ja sopivat palvelut yhdenvertaisesti kaikille vammaisille henkilöille sekä vahvistaisi vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Lailla toteutettaisiin YK:n vammaissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita. Hallitus antoi asiasta esityksen eduskunnalle 27.9.2018.

Vammaispalvelulaissa turvattaisiin erityispalvelut vammaiselle henkilölle yksilöllisten tarpeiden mukaan, jos muuhun lakiin perustuvat palvelut eivät olisi riittäviä tai sopivia. Vammaispalveluja saisivat henkilöt, jotka tarvitsevat välttämättä ja toistuvasti apua tai tukea vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen toimintarajoitteen takia. Diagnoosi ei olisi peruste palvelujen saamiselle.

Uudessa laissa painotetaan vammaisen henkilön osallistumista ja osallisuutta, kun palvelujen tarvetta arvioidaan, palveluja suunnitellaan ja toteutetaan. Sääntelyssä on otettu huomioon lapsia ja nuoria koskevat erityiset tarpeet.

Vammaisilla henkilöillä säilyisi oikeus nykyisenkaltaisiin palveluihin, kuten oikeus asumisen tukeen, henkilökohtaiseen apuun ja liikkumisen tukeen. Muita yksilöllisiä palveluja olisivat esimerkiksi valmennus ja tuki sekä lyhytaikainen huolenpito, jotka mahdollistavat monipuolisen tuen vammaisille henkilöille. Vammaispalvelut olisivat edelleen maksuttomia.

Vammaisten lasten perheet saisivat kotiin yksilöllistä apua, jotta lapsi voi asua kotona vaativassakin tilanteessa. Itsenäistyvää nuorta tuettaisiin valmennuksen ja tuen kautta siirtymään omaan kotiin. Vammaisten henkilöiden itsenäistä asumista tuettaisiin entistä enemmän.

Henkilökohtaista apua voitaisiin edelleen toteuttaa eri tavoin. Työnantajamallista säädettäisiin tarkemmin, ja sen käyttäminen edellyttäisi vammaisen henkilön suostumusta. Liikkumisen tukeen tulisi lisää vaihtoehtoja. Esimerkiksi auton antaminen vammaisen henkilön käyttöön kuljetuspalvelujen sijaan olisi mahdollista tietyin edellytyksin.

Vammaispalvelulain uudistuksella tavoitellaan sisältöuudistuksen lisäksi säästöjä. Uudistuksen alkuperäinen säästötavoite, 61 miljoonaa euroa, on pienentynyt merkittävästi, noin 15 miljoonaan euroon. Palveluja koskevat säästöt saataisiin toimintatapojen muutoksilla, ei palveluja heikentämällä. Muun muassa valmennukseen ja tukeen ja lyhytaikaiseen huolenpitoon kohdennettaisiin lisävoimavaroja. Hallitus on esittänyt osana sote-uudistukseen liittyviä muutoksia verotuksen invalidivähennyksestä luopumista. Esityksen mukaan näin saatava verotulojen lisäys kohdennettaisiin vammaispalvelujen uudistamiseen ja uudistuksen rahoittamiseen.

Vammaispalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta maakunnille sote-uudistuksen yhteydessä. Järjestämisestä säädettäisiin sote-järjestämislaissa, joka on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Uuden vammaispalvelulain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021.

Lisätietoja:
stm.fi/vammaispalvelulaki

 

Aivoitus 3/18 on ilmestynyt

Aivoituksen numero 3/2018 on ilmestynyt.

Lehden sivuilta voit lukea erilaisia selviytymistarinoita. Mukaan mahtuu myös paljon muutakin asiaa, kuten juttu Bruce Dickinsonin luennosta, katsaus keväisen jäsenkyselyn tuloksiin ja tutut vakiopalstat. Yhdistysosioon tuli aivan huima määrä kirjoituksia – kiitos jokaiselle, joka antoi panoksensa lehden tekemiseen!

Ja että Aivoitus parantuisi kerta kerralta, annathan jälleen äänesi lukijaraadin kautta. Voit antaa palautteesi nimettömänä, mutta jos jätät yhteystietosi, osallistut pienen palkkion arvontaan. Yhteystietoja ei käytetä mihinkään muuhun kuin arvontaan.

Aivovammaliitto vaatii: Lausuntojen pyytämisestä ja laatimisesta on säädettävä laissa tarkasti

Aivovammaliitto ry kannattaa Korkeimman oikeuden laatimaa ehdotusta siitä, että lainsäädäntöä täydennetään siten, että velvollisuudesta antaa korkeimmalle oikeudelle vakuutuslääketieteellisiä lausuntoja säädettäisiin laissa.

Aivovammaliitto toteaa tosin, että ehdotus ratkaisee vain hyvin pienen osan korkeimman oikeuden perusteluissa esittämistä ongelmista. Ehdotus kattaa vain yhden lain, jonka käsittelyssä voidaan tarvita lääketieteellisiä lausuntoja.

Korkein oikeus pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysministeriössä erikseen jatketaan valmistelua sellaisesta järjestelmästä tai toimielimestä, jonka kautta tuomioistuimet voisivat saada tarvitsemiaan vakuutuslääketieteellisiä lausuntoja muissakin kuin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa

Aivovammaliitto edellyttääkin, että samassa yhteydessä säädetään laajemmin vakuutuslääketieteellisten lausuntojen pyytämisestä ja laatimisesta sekä asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista.

Aivovammaliiton mielestä on tärkeää, että lakiin säädetään vakuutuslääketieteellisten lausuntojen antamisvelvollisuus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle silloin, kun oikeuden eri asteilla on tarvetta pyytää lääketieteellisiä lausuntoja vakuutuslääketieteellisiä asioita käsitellessään. Lakiin on samalla päivitettävä asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset siten, että lausuvalta lääkäriltä vaaditaan lausuttavan asian erikoisalan pätevyys.

Ehdotetaan, että seuraavien oikeuslaitosten tulisi pyytää vakuutuslääketieteelliset lausunnot Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomaiselta tai muulta erikseen säädettävältä objektiiviselta taholta.

–          tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta

–          sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta

–          työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta

–          liikennevahinkolautakunta

–          vakuutusoikeus

Lakien muutokset voitaisiin kirjata muutoksenhakulautakuntia, vakuutusoikeutta ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomaista koskeviin lakeihin sekä oikeudenkäymiskaarta koskeviin lakeihin.

Perusteluihin voi perehtyä tästä: Perustelut kannanottoon 19.9._pdf

Helsingissä 19.9.2018

 

Lisätiedot:

Seppo Kantola                          Timo Kallioja                             Anne Porthén
puheenjohtaja                           varapuheenjohtaja                   toiminnanjohtaja
040 547 8577                            040 552 7084                            050 536 6390

Tervemenoa viihdekylpylään – KELA maksaa!

Myönnän, että otsikointi on provosoiva.  Tämä kuitenkin tuli aluksi mieleeni, kun luin päätöstä Aivovammakurssien 2019-2020 kilpailutuksen tuloksista.

KELA on kilpailuttanut henkilöasiakkaille järjestettävät suomenkieliset traumaattisen aivovamman saaneiden aikuisten kuntoutuskurssit. Hankinta on tehty valtakunnallisesti. Määräaikaan mennessä oli 13 kuntoutusyritystä antanut tarjouksen. Näistä yksi ei täyttänyt tarjoajan soveltuvuudelle asetettuja vaatimuksia ja se suljettiin tarjouskilpailun ulkopuolelle.  KELA oli ilmoittanut valitsevansa kokonaisedullisesti edullisimmat tarjoukset. Tämä tarkoittaa tänä päivänä pelkästään tarjottua hintaa. Näin siitäkin huolimatta, että hankintalaki (pykälä 115) antaa käsitykseni mukaan mahdollisuuden pisteytykseen myös osittain laatukriteerit huomioiden.

Ymmärrän sen, että hintojen vertaaminen on helpompaa kuin laadun. Sekin on selvää, että  kuntoutuksen kokonaislaatu on osittain subjektiivinen kokemus. Siitä huolimatta tarpeellinen pisteytyskriteeristö olisi ollut luotavissa myös näille aivovammakursseille. Itse asiassa aikaisemmin on käytetty toiminnan laatua osana pisteytystä, eli kyseiset kriteerit ovat jo olemassa.

Oleellista hankintapäätöksen tekijälle on ymmärtää, mistä hinta voi muodostua.  Siihen vaikuttavat paitsi todelliset tuotantokustannukset, myös toimialan kilpailutilanne ja tarjoajien strateginen tahtotila. Yritys voi täyttää ylimääräistä tuotantokapasiteettiaan tarjoamalla palvelutuotettaan pelkästään välittömien kulujen antamalla hinnalla. Kuitenkaan kovin pitkään ei voi toimia hinnoittelemalla vieläkin alemmas. On hyvä kysymys, pitääkö hankinnasta päättävän huomioida joidenkin toimijoiden mahdollinen polkumyyntiin viittaava hinnoittelu. Vaaranahan on, että tarjottu palvelutuote – tässä siis aivovammakurssi – ei yksinkertaisesti voi toteutua halutun tasoisena ko. hinnalla. Keskustelin tästä kilpailutuksesta alalla toimivan asiantuntijan kanssa. Hän käytti laatukriteerien minimivaatimusten täyttymisestä määritelmää ”rasti ruutuun”. Jokainen tarjoaja voi itse päättää, täyttyykö kriteeri vai ei. Tarvittaessa otetaan asenne ”en tiedä osataanko, mutta yritetään”.  Lienee totta ainakin osittain.

Tutkin hieman aivovammakursseista annettuja kahtatoista tarjousta. Halvin tarjous on 208 € vuorokaudelta ja kallein on 535 €.  Keskiarvo kaikista 12 tarjouksen antaneesta yrityksestä on 303,89 €.  Kaikkein halvin oli 32 % halvempi kuin keskiarvo sekä peräti 61 % halvempi kuin kallein tarjous.  Ero kalleimman ja halvimman välillä oli 327 €. Kallein siis 2,67-kertainen verrattuna halvimpaan.  Kuitenkin esimerkiksi 22-sivuisessa (!) palvelukuvauksessa vaaditaan mm. moniammatillista kuntoutusta ja erityisosaamista traumaattisesta aivovammakuntoutuksesta, ryhmämuotoisesta laitoskuntoutuksesta ja aivovamman saaneiden kanssa työskentelystä tai kuntoutuksesta. Itse tuon palvelukuvauksen läpi luettuani aloin olla skeptinen sen suhteen, onko kaikilla tarjouskilpailussa mukana olleilla todellakin syytä hyvällä omalla tunnolla vastata täyttävänsä kaikki ko. kuvauksessa vaadittu. Voiko joku todella tehdä kaiken vaaditun näin paljon halvemmalla kuin keskiverto tarjoaja? Hankintalaki (pykälä 96) mainitsee, että hankintayksikön on vaadittava tarjoajalta selvitys tarjouksen kustannuksista, jos tarjous vaikuttaa poikkeuksellisen alhaiselta. Mikäli selvitys ei ole tyydyttävä, voidaan tarjous aivan lainmukaisesti hylätä.

Olen koittanut tutkia ja laskeskella näiden laatukriteereiden täyttämiseen vaadittavia resursseja. Olen myös kysellyt alalla toimivilta asiantuntijoilta oikeaa kustannustasoa ja mitkä tilannekohtaiset tekijät siihen voivat vaikuttaa. Näkemykseni on, että KELAn vaatimukset oikeasti täyttävä aivovammakuntoutus maksaa enemmän kuin mihin hintaan valitut yritykset sitä tarjoavat. Kyse on siis taktisesta hinnoittelusta, esim. vajaakapasiteetin myymisestä pelkillä välittömillä kuluilla tai yksinkertaisesti laskuvirheistä tarjouslaskennassa.

KELA lähtee siis siitä, että tarjoajan ilmeisesti itsensä ilmoittama minimilaatu on riittävää ja tarjouskilpailun voittaa aina halvimmalla tekevä. Pitkään jatkuessaan tällainen periaate rapauttaa alaa.  Palveluntuottajan ei kannata panostaa tiloihin, laitteisiin tai henkilökunnan osaamiseen, koska se johtaa liiketoiminnan vähenemiseen. Tässä kyseisessä tarjouskilpailussa on jäänyt ulos hyviä ja tilojensa sekä henkilökunnan osaamisen suhteen erittäin laadukasta aivovammakuntoutusta antavia yrityksiä. Ei tämän näin pitäisi olla. KELAn kilpailutuksesta päättävät eivät nyt ymmärrä tämän toimintamallin seurauksia.

Tarkastellaanpa hieman näitä KELAn tarjouskilpailun kolmea voittajaa. Lähestyin kaikkia kolmea voittajaa suoraan sähköpostitse ja tiedustelin mm. osaamista aivovammakuntoutuksessa.

Halvin ei nettisivuillaan (hakukone) tunnista aivovammaa tai traumaattista aivovauriota, vaikka kuntoutuslaitos onkin.  Tästä tuli tietenkin mieleen ajatus, että kun ensimmäinen av-kuntoutettava saapuu paikalle, aloitetaan koko projekti aivan alusta. Yhteydenottooni vastattiin kuitenkin nopeasti ja asiallisesti. Samalla vakuutettiin sitä, että osaaminen ja kokemus ovat KELAn vaatimusten mukaista. Onko se sitä muualta kuulemaani ”rasti ruutuun” tyylistä osaamista?

Kuntoutusjohtajan vastauksesta kokonaisuudessaan jäi minulle kuitenkin käsitys, että huolimatta käsittämättömän alhaisesta tarjoushinnasta on kuntoutustoiminnan taso yleisesti ottaen hyvä. Sen sijaan osaaminen nimenomaan aivovammakuntoutuksen kohdalla jäi vastauksessa hieman tyhjän päälle. Kyseisellä kuntoutuslaitoksella on joka tapauksessa 50 vuoden kokemus kuntoutustoiminnasta ja sitä ei voi väheksyä. Sinänsä on surkuhupaisaa, tällaista kokemusta neurologisesta kuntoutuksesta pitää myydä tällaiseen rapahintaan.  Yritys on tehnyt viimeiset kolme vuotta laskevalla liikevaihdolla melkoisen kovaa tappiota vuosittain.

Toinen valittu ilmoittaa kuntouttavansa kaikkia aina yksivuotiaasta sydänpotilaasta sotaveteraaniin saakka. Kuulostaa hienolta. Olin yhteydessä sekä vastuulääkäriin että toimitusjohtajaan tarkistaakseni heidän palvelukuvauksen mukaista aivovammaosaamistaan. Sain heidän markkinointikoordinaattorinsa kirjoittaman vastauksen kuntoutuslaitoksen toimitusjohtajan välittämänä. Kysymykseen hinnoittelusta todetaan kyseisen kuntoutuslaitoksen olevan ”keskellä”. Tämähän ei pidä paikkaansa – kymmenen tarjousta kahdestatoista oli kalliimpia. Halvalla siis myydään. Asiakaslähtöisyydestä ja palvelusta on markkinointikoordinaattorin mukaan tehty oikein ”tieteellinen” tutkimus. Hyvä niin. Minua tietenkin kiinnostaa nyt tässä yhteydessä av-osaaminen, ei ensisijaisesti asiakaslähtöisyys. En tiedä, mitä tämä adjektiivi ”tieteellinen” juuri tässä tarkoittaa, mutta se ei ole oleellista. Kyse on ollut Arvoliiton Eetti & Inno -hankkeesta, joka selvitti innovatiivisuutta yhteiskunnallisissa yrityksissä.

Aivovammakuntoutujista on tällä toimijalla minulle syntyneen käsityksen mukaan varmastikin riittävä kokemus.

Yritys on tehnyt viime vuodet tappiota laskevalla liikevaihdolla.

Kolmas aivovammakuntoutuksia tekemään valittu on varsinainen viihdekylpylä. Itsekin harrastekeikkailua tehneenä täytyy tunnustaa, että viihdetarjonta on suomalaisittain kyllä hyvää: Jenni Vartiainen, Children of Bodom, Juha Tapio jne.

Ei voi valittaa. Jos on tarpeeksi hyvässä kunnossa niin kiva kolmeviikkoinenhan on tulossa.

Kuntoutus yleisesti ottaen on myös mitä ilmeisimmin korkeatasoista. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tarpeeksi osaamista nimenomaan aivovammakuntoutuksesta. Ehkä joku muu vastaa.

Kyseinen yritys poikkeaa alan trendistä siinä mielessä, että se on tehnyt viime vuonna positiivisen tuloksen.

Yksikään valituista palveluntuottajista ei ole pääkaupunkiseudulta, josta kuitenkin oletan suurimman osan kuntoutettavista olevan kotoisin. Mielestäni KELAn pitäisi huomioida pääkaupunkiseutu erikseen ja hyväksyä, että hintataso ei voi olla sama kuin muualla.

Aivan lopuksi esitän kysymyksen, johon en oikein löytänyt vastausta: Miten KELA seuraa näiden aivovammakurssien kuntoutussuunnitelmien tuloksia? Niitä seuraamalla voidaan oikeasti tehdä päätelmiä kokonaistaloudellisuudesta. Satunnaisten auditointien varassa oleminen ei anna oikeaa kuvaa. Tulosseuranta antaa lisäksi pohjaa tehdä jatkossa valintoja palveluntarjoajien välillä.

 

Timo Kallioja

Hallituksen varapuheenjohtaja, Aivovammaliitto ry

ps. tämä on minun blogikirjoitukseni, ei Aivovammaliitto ry:n kannanotto.

 

Työ Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen tavoitteiden puolesta jatkuu

Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen tavoitteena on vammaisten henkilöiden välttämättömien, elämänmittaisten palveluiden kilpailuttamisen lopettaminen. Kansalaisaloite tähtää pysyvään lakitasoiseen ratkaisuun, jolla vammaisten ihmisten tarvitsemat palvelut voidaan järjestää YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla yksilöllisesti, vammaisten kansalaisten ihmisoikeuksia ja osallisuutta kunnioittaen.

Vammaisjärjestöjen yhteinen, 72 079 kannatusilmoitusta kerännyt Ei myytävänä! -kansalaisaloite luovutettiin 7.3.2018 eduskunnan puhemiehelle. Eduskunnan lähetekeskustelu ja talousvaliokunnan julkinen kuuleminen olivat huhtikuussa 2018. Kansalaisaloite tullee eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2018.

Sosiaali- ja terveysministeriö on saanut hallituksen budjettiriihessä lisämäärärahan, joka on tarkoitettu kuntien hankintakäytäntöjen ja vammaispalvelujen asiakaslähtöisen järjestämisen ohjaukseen. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko kutsuu YouTube-videossaan järjestöjä mukaan yhteistyöhön. Sama kutsu on esitetty myös sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa tiedotteessa 29.8.2018.

Vammaisjärjestöjen yhteinen näkemys on, että hankintojen ohjauksen tehostaminen ei yksinään ratkaise Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen esille nostamia ongelmia: hankintamenettelyn mukainen kilpailutus ei anna palveluita käyttäville vammaisille henkilöille asianosaisuutta eikä riittäviä oikeussuojakeinoja.  YK:n vammaissopimus edellyttää, että vammaisilla henkilöillä on oikeus olla osallisena heitä itseään koskevissa päätöksissä ja että heillä on itsemääräämisoikeus, riippumattomuus ja vapaus tehdä omat valintansa. Suomi on sitoutunut YK:n vammaissopimuksen noudattamiseen. Muuhun kansalliseen lainsäädäntöön on tehtävä tarvittavat muutokset sen saattamiseksi vammaissopimuksen mukaiseksi.

Ei myytävänä -kansalaisaloitteen allekirjoittaneet järjestöt ovat kuitenkin valmiit yhteistyöhön palveluiden erilaisten järjestämisen tapojen parantamiseksi. Yhteistyön tavoitteena on vahvistaa YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoa vammaispalvelujen järjestämisessä kunnissa.

Järjestöt jatkavat työtä kansalaisaloitteen tavoitteen saavuttamiseksi ja haastavat edelleen päätöksentekijät etsimään yhdessä järjestöjen kanssa pysyviä ratkaisuja vammaisten henkilöiden välttämättömien palveluiden ihmisoikeusperustaisen ja yksilöllisen järjestämistavan mahdollistamiseen. Tämä on hallituskaudet ylittävä haaste, johon kaikki järjestöt toivovat puolueiden ottavan kantaa myös hallitusohjelmatavoitteissaan.

Lähde ja lisätietoja: www.eimyytavana.fi