Mihin suomalainen sopeutumisvalmennus on menossa?

Mikä on sopeutumisvalmennuksen rooli tulevaisuuden kuntoutuksessa? Millaisia mahdollisuuksia järjestöillä on toimia sopeutumisvalmennuksessa kumppanina yksityisen tai julkisen sektorin palveluntuottajalle? Miten varmistetaan se, että sopeutumisvalmennus on kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla? Tule marraskuun seminaariin kuulemaan, keskustelemaan, verkostoitumaan ja vaikuttamaan!

Aika: tiistai 20.11.2018 klo 10.00–16.00

Paikka: Iiriskeskus, Marjaniementie 74, Itäkeskus, Helsinki

Kohderyhmä: sosiaali- ja terveysalojen ammattilaiset ja opiskelijat, sopeutumisvalmennuksen rahoittajat, palveluiden käyttäjät ja muut aiheesta kiinnostuneet

Seminaarin puheenjohtaja: Aivovammaliiton puheenjohtaja Seppo Kantola

Ohjelmassa muun muassa:

9.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

10.00 Seminaarin avaus Jukka Tahvanainen, toimitusjohtaja Näkövammaisten liitto ry

10.15 Kokemuksia sopeutumisvalmennuksesta Tero Karppi, Eeliksen isä

10.45 Mihin sopeutumisvalmennusta tarvitaan? Helena Mäenpää, lastenneurologian erikoislääkäri, HUS

11.15 Kokemuksia ja arvioita Kelan järjestämistä sopeutumisvalmennuskursseista tutkimustulosten valossa Anu Kippola-Pääkkönen, YTM, tutkija Lapin yliopisto / projektipäällikkö PPSHP

12.00 LOUNAS

13.00 Kokemuksia sopeutumisvalmennuksen merkityksestä (videokooste)

13.20 Tulevaisuuden sopeutumisvalmennus – paneelikeskustelu (pj. Seppo Kantola)

Sote, maakunnat, valinnanvapaus, kumppanuudet, ketterä kehittäminen … mihin sopeutumisvalmennus on menossa? Mukana keskustelussa rahoittajia, järjestöjä ja asiantuntijoita: Tuula Ahlgren (Kela), Marika Heimo (STEA), vertaisohjaaja AnnaLotta Maalo, Timo Rautiainen (Tatu ry), Marja Nylén (Epilepsialiitto), Sinikka Hiekkala (Invalidiliitto ry, Etäsope-hanke)

14.45 Tauko

15.00 Järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus uudessa sote- ja maakuntamallissa Tuija Brax, pääsihteeri, Suomen Sydänliitto ry

15.45 Loppukeskustelu ja yhteenveto

Päätöskahvi

Ilmoittautuminen 9.11.2018 mennessä oheisesta linkistä: https://www.lyyti.in/sope_seminaari_201118 Tilaisuuden hinta 90 € (sisältäen ohjelman, aamukahvin, lounaan ja päiväkahvin). Seminaarin järjestää Järjestöjen sopeutumisvalmennusryhmä.

Aivovammaliitto ry:n syysliittokokous vaatii:  Muutoksenhakulautakuntien esteellisten jäsenien jäsenyys lakkautettava

Muutoksenhakulautakunnissa monet jäsenet ovat tosiasiallisesti esteellisiä ja toiminnallaan aiheuttavat ongelmia esteettömyysasioissa. Muutoksenhakulautakunnan jäsen, joka on sellaisen yhtiön tai laitoksen palveluksessa, hallituksessa tai neuvottelukunnassa, jonka päätöksistä tehtyjä valituksia muutoksenhakulautakunta käsittelee, ei tulisi nimittää muutoksenhakulautakuntiin (OKV/31/20/2016).

Aivovammaliitto vaatii, että muutoksenhakulautakuntien esteellisten jäsenien jäsenyys lakkautetaan, koska heidän esteellisyys vaarantaa muutoksenhakulautakuntien toiminnan ja siten estää oikeuden ja oikeudenmukaisten päätösten syntymisen.

Aivovammaliitto toteaa perusteluissaan, että perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Esimerkkinä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta säädetään siitä annetussa laissa (677/2005), jonka 1 §:n mukaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena työeläketurvaa koskevissa asioissa. Lautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja muut jäsenet toimivat tuomarin vastuulla.

Lain 12 §:n mukaan asian käsittelyyn muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä.

Hallintolainkäyttölain 14 luvun 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä sekä esteellisyysväitteen esittämisestä ja käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n mukaan tuomari on esteellinen:

  • jos hän tai hänen läheisensä toimii hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa; tai asemassa, jossa hän päättää valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön puhevallan käyttämisestä asiassa tai asian ratkaisusta on sille odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n mukaan tuomari on esteellinen:

  • jos asianosainen on tuomarin tai hänen läheisensä vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä tai viranomaisen käsiteltävänä olevassa asiassa; tai tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Esteellisyyttä ei aiheudu yksin sen vuoksi, että asianosaisena on valtio, kunta tai muu julkisyhteisö. Tavanomaisena pidettävään asiakkuuteen, omistukseen tai niihin verrattavaan seikkaan perustuva suhde asianosaiseen ei aiheuta esteellisyyttä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n mukaan tuomari on esteellinen:

  • käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Lautakunnan puheenjohtajaa, varapuheenjohtajaa ja muita jäseniä koskee (19.8.1994/750) Valtion virkamieslaki.

  • Valtion virkamieslain 18 §:n mukaan virkamies ei saa ottaa vastaan eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta myönnä hänelle siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä.

Tuomarin ja tuomioistuimen esittelijän sivutointen luvanvaraisuudesta säädetään lisäksi tuomioistuinlain 9 luvussa ja 19 luvun 8 §:ssä.

Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että virkamies ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

Yhteenveto pohjautuu ylläolevaan ja on yhdenmukainen oikeuskanslerin lausunnon kanssa (OKV/31/20/2016):

Pysyväisluonteisten esteellisyyksien syntyminen tulee pyrkiä ehkäisemään jo ennalta muutoksenhakulautakuntaa asetettaessa. Henkilöä, joka on sellaisen yhtiön tai laitoksen palveluksessa, hallituksessa tai neuvottelukunnassa, jonka päätöksistä tehtyjä valituksia muutoksenhakulautakunta käsittelee, ei tule nimittää lautakuntaan.

Lisätiedot: toiminnanjohtaja Anne Porthén, p. 050 536 6390, anne.porthen@aivovammaliitto.fi

Aivovammaliitto ry piti tänä viikonloppuna syyskokouksensa Helsingissä. Liittokokousedustajat päättivät yksimielisesti antaa oheisen kannanoton. Liiton hallitukseen valittiin jatkamaan erovuoroisista Annamaria Marttila Oulun seudun aivovammayhdistyksestä ja uusina jäseninä Auli Ollilla Oulun seudun aivovammayhdistyksestä sekä Petri Turtiainen pääkaupunkiseudulla toimivasta aivovammayhdistyksestä.

Kyykytysautomaatti käynnistyi

Uusi Käypä hoito (KH) -suositus saatiin valmiiksi viime vuoden lopulla. Julkaisun jälkeen se aiheutti hämmennystä, koska monet tahot tulkitsivat sen selkeästi vakuutusyhtiöiden lobbaustyön tulokseksi.  Kun katsoo KH-työryhmää, voi hyvällä syyllä ymmärtää tämän tulkinnan. Vaikka KH-suosituksen pitäisi edustaa viimeisintä tietoa, ei tästä uudesta ohjekirjasta voi välttämättä tätä sanoa. Päinvastoin, sen on sanottu vievän aivovammadiagnosointia taaksepäin.

KH-suositus ei ole viranomaismääräys ja sitä pitäisikin käyttää vain yhtenä työkaluna. Tämä todetaan myös itse suosituksessa. Viimeinen sana on hoitavalla lääkärillä.

Todellisuus ei valitettavasti ole tällainen. Ei ainakaan silloin, kun aivovamman saanut hakee vakuutusyhtiöltä tai Kelasta korvausta.  Vakuutuslääkäri näyttää uskovan vain kuvauslöydöksiin heti tapaturman jälkeen sekä painottaa muutenkin alkupään diagnoosia sopivasti, miltei kaikki muut myöhemmin ilmaantuneet rankatkin oireet unohtaen. Tällä lyödään korville sitä tutkimusperustaista tosiasiaa, että primaarivaiheen arviointi on eri asia kuin vamman jälkitilaan liittyvät oikeat toimintakyvyn muutokset, joiden perusteella vaikeusastetta pitää arvioida.

Uusi KH-suositus on odotusten mukaisesti nyt alkanut poikimaan ongelmia työkyvyttömille aivovamman saaneille.

Nykyinen KH-suositus luokittelee lieväksi aivovammaksi sellaisen oireiston, mikä aikaisemmin on selkeästi diagnosoitu vaikeaksi. Mitään tieteellistä tai tutkimuksen kautta syntynyttä perustetta tälle ei ole. Kyseessä on pelkkä paperilla tehty määrittelymuutos. Uutta suositusta tehnyt ryhmä on selkeästi tiennyt, mitä on tekemässä.

Mitä seuraavaksi tapahtuu, on melko raadollista.  Kun sopivan ajattelumaailman ja/tai kytköksen omaava neurologi tai vakuutuslääkäri tukeutuu tähän uuteen KH-suositukseen tiukasti, muuttuu selkeästi jo aikaisemmin diagnoosin vaikeasta aivovammasta saanut ja vaikeaoireinen potilas virallisesti vain lievän aivovamman saaneeksi.

Tarina jatkuu: Vaikeusasteen muodollisen muutoksen jälkeen voidaan jo todeta, että voimakkaat neuropsykologiset oireet ja vaikeudet arkielämästä selviämisessä eivät voi liittyä aivovammaan, koska se on nyt uudella määrittelyllä lievä.

Sairaslomaa on tarpeetonta vain lievän aivovamman kanssa jatkaa työkyvyttömyyseläkkeestä nyt puhumattakaan. Ei muuta kuin työkokeilun kautta työttömäksi peruspäivärahalle. Kun rahat ja voimat ovat loppu, ei ole pelkoa, että omia oikeuksia aletaan ajamaan.

Joku säästää, joku häviää.  Vaikean aivovamman saaneen ihmisen elämäntilanne muuttuu haasteellisesta erittäin haasteelliseksi.

Kuten jo kirjoitin – KH-suosituksen tehnyt ryhmä on kyllä tiennyt mitä on tekemässä. On nämä aika veijareita.

Näitä tapauksia on nyt tullut tietooni. Tutkin yhden näistä tämän uuden kyykytysautomaatin kohteeksi joutuneen tarinan tiheämmällä kammalla.

Hänen tarinansa ei ollut mukava. Voin vain ihailla sitä sitkeyttä, mitä läheiset ovat osoittaneet yrittäessään korjata tilannetta oikeudenmukaiseksi.

Koska haastateltavani ei halua minun kertovan hänen henkilöllisyyttään, kutsun häntä keksityllä nimellä ”Milla”.

Millan tarina

Millan tapaturma sattui vuonna 2016. Aivovamma todettiin HUSin poliklinikalla vaikeaksi. Muistikuvaa koko prosessista ei hänellä ole.

Millalla on ollut aivan tyypillinen diffuusi aksonivauriolle sopiva oirekuva. Hän oli lääkärin mukaan työkyvytön ainakin puoli vuotta eteenpäin.

Tarkastuskäynnillä puoli vuotta myöhemmin todettiin ja kirjattiin uudelleen vaikean aivovamman tunnusmerkkien täyttyminen. Tässä vaiheessa Milla on myös ohjattu psykiatrin klinikalle konsultaatioon, jossa on todettu, että mielenterveydessä ei ole vikaa.  Ongelmat arkielämässä johtuvat ihan oikeasta aivovammasta. Työkyvyttömyyttä on taas jatkettu.

Näitä välitarkastuksia on ollut n. kuuden kuukauden välein. Työkyky ja tilanne eivät oikeastaan ole muuttuneet. Kunnes . . . vahinkovakuutusyhtiö toteaa keväällä 2018, että uuden Käypä hoito -suosituksen (!) mukaan vamma ei täytä aivovamman kriteereitä.  Millalla ei siis edes olisi aivovammaa. Näin siitäkin huolimatta, että hänellä on mm. henkilökohtainen avustaja auttamassa. En kehtaa kertoa kyseisen vakuutuslääkärin nimeä.  Myös eläkevakuutusyhtiö toteaa, että Milla on työkykyinen ainakin johonkin työhön.  Samaan aikaan neurologi toteaa taas työkyvyttömyyden vuoden loppuun saakka ja neuropsykologi pitää Millaa täysin työkyvyttömänä.

Täytyy sanoa, että aika raadollista tämä peli on. Aivovamman saanutta kyykytetään nyt kunnolla.

Kyseinen Millan tapaus ei jää tähän. Tutustuttuani hänen antamaansa materiaaliin olen täysin varma, että aikanaan hän saa oikeudenmukaisen eläkepäätöksen. Epäreilua on se, että useimmilla ei Millan tavoin ole energiaa, rahaa ja ennen kaikkea huolehtivia omaisia ajamassa asioita oikeudenmukaiseen päätökseen.

Timo Kallioja
Varapuheenjohtaja, Aivovammaliitto ry

ps. Tämä on minun blogikirjoitukseni, ei Aivovammaliitto ry:n kannanotto

 

 

 

 

 

 

 

Henkilökohtaisen avun päivät 7. – 8.11.2018

Henkilökohtaisen avun päivät järjestetään 7. – 8.11.2018 Helsingissä. Teemana on ’vammaissosiaalityö henkilökohtaisessa avussa’. Pääjärjestäjinä ovat Assistentti-info, THL ja Kuntaliitto.

Tilaisuus pidetään Iiris-keskuksessa, os. Marjaniementie 74, Itäkeskus, Helsinki.

Tilaisuuden aiheina ovat mm. sosiaalityö vammaisen asiakkaan osallisuutta tukemassa, sosiaalityön näkemyksiä henkilökohtaisesta budjetoinnista ja henkilökohtaisen avun palvelut kuntarakenteen murroksessa.

Lue lisää tapahtumasta ja sen ohjelmasta tästä.

Ilmoittautuminen tilaisuuteen on viimeistään 23.10.2018 tämän linkin kautta https://www.webropolsurveys.com/A…/SurveyParticipation.aspx…

Tyhjäkäyntiä

Sosiaali- ja terveysministeriö perusti viime keväänä neuvottelukunnan, jonka on tarkoitus kehittää vakuutuslääkärijärjestelmää.  Vakuutusyhtiön epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi joutuneiden ääni on voimistunut ja siitä on varmaankin tullut ainakin omalta osaltaan painetta tämän neuvottelukunnan perustamiselle.  Myös uusi aivovammojen Käypä hoito suositus on aiheuttanut vammautuneille ja heidän omaisilleen huolta.  Sen voi tulkita olevan ainakin osittain vakuutusyhtiöiden ohjeistuksia mukaileva.

Neuvottelukunnan toimikausi on 9.4.2018 – 30.4.2021 ja puheenjohtajana toimii sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (Sin). Tarkoitus on jatkaa vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämistä aiempien hankkeiden ja selvitysten pohjalta.  Yhdeksi keskeiseksi kokonaisuudeksi on otettu lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden koulutus. Hoitavien lääkäreiden osalta varmaan tarvitaan opastusta ensitietojen kirjaamisen tärkeyteen.

Olen koko elämäni yksityissektorilla toimittuani oppinut ajan rajallisuuden ja tavoitteen saada aikaan tuloksia vähintäänkin kohtuullisessa ajassa. Neuvottelukunta on nyt toiminut yli kuuden kuukauden ajan. Mitä se on saanut aikaiseksi? Käsitykseni mukaan ei yhtään mitään näkyvää. Kokouksia on pidetty tänä aikana kaksi. Kun näistäkin ensimmäinen on mennyt varmaankin lähinnä monijäsenisen ryhmän esittelyyn ja aika kokouksessa on melko rajattu, voi arvata asioiden etenemisvauhdin olevan jatkossakin melko verkkaista. Olenko ilkeä todetessani tämän olleen alun perin tarkoituskin?

Hauska on ollut huomata, että kansalaiset itse eduskunnalle tehdyn aloitteen muodossa sekä korkein oikeus kannanotollaan ovat samaan aikaan olleet aktiivisia.

En tiedä Pirkko Mattilan motiiveja ryhmän kokoonpanon suhteen. Nimilistalla voi tietenkin aina spekuloida ja miettiä kunkin jäsenen sidonnaisuuksia. En näe aiheelliseksi käydä tässä erikseen läpi henkilöitä. Toimikunnan varapuheenjohtajan osalta kuitenkin totean hänellä olevan mahdollinen jääviysongelma aviopuolisonsa kautta.

Ryhmästä puuttuu käytännössä hoitavien lääkäreiden edustus. Lisäksi olisin nähnyt tarpeellisena ottaa mukaan asiantuntijoita yliopistolta. Myös potilasjärjestöjen edustajia olisi tarvittu useampia. Vakuutuslääkärit ja vakuutusyhtiömyönteiset jäsenet sen sijaan ovat yliedustettuina.

Ei pitäisi ennustaa tulevaisuutta eikä ainakaan näin julkisesti.  Teen sen kuitenkin. Tämä  neuvottelukunta tulee kokoontumaan harvakseltaan ja sieltä tulee vakuutusyhtiöiden kannalta hyväksyttäviä ympäripyöreitä lausuntoja aika ajoin.  Tätä jatkuu koko toimikauden ajan ja sitten perustetaan uusi neuvottelukunta. Onko Pirkko Mattilalla ollut tarkoitus tehdä kehitystyötä ja laittaa asioita oikeasti kuntoon?

Miten vakuutuslääkärijärjestelmää mielestäni sitten pitäisi kehittää?  Suurin ongelma koko vakuutuslääkäriruletissa on sidonnaisuudet.  Kukaan järkevä ihminen ei ole edes esittänyt, että etuuksia myönnetään pelkästään yhden hoitavan lääkärin lausunnolla.  Järjestelmä, jossa jokin ulkopuolinen (!) taho tutkii vammautuneen oikeuden korvaukseen on hyvä.

Vakuutuslääkärien koulukunnan voisi lopettaa kokonaan. Tilalle pitäisi luoda työryhmät, joissa maksajaan taloudellisista sidonnaisuuksista vapaat asiantuntijat tutkivat vammautuneen tilanteen.  Samaa vapautta sidonnaisuuksista tulisi toteuttaa myös muutoksenhakuelimissä.  Lopuksi voisi koko vakuutusoikeuden lakkauttaa. Asiat saadaan kyllä ratkottua puolueettomissa oikeusasteissa.

Timo Kallioja
Aivovammaliitto ry:n hallituksen varapuheenjohtaja

P.S. Tämä on minun blogikirjoitukseni, ei Aivovammaliitto ry:n kannanotto.