Aivovammaviikollakin iloa elämään vapaaehtoistöistä

Jukka Stolt vammautui samalla tavalla kuin noin 20 prosenttia muistakin maamme aivovammautuneista, eli auto-onnettomuudessa. Onnettomuuspaikka oli sen sijaan hieman tavallista eksoottisempi, sillä hän joutui kohtalokkaaseen kolariinsa Intiassa.

Jukka Stolt kertoo, että vuonna 2006 hän asui omakotitalossa rajanaapurinaan Intiasta kotoisin oleva mies.

-Hän aina houkutteli, että lähdetään käymään Intiassa. Lopulta matkamme toteutuikin. Delhiin saavuttuamme mietimme, jatkammeko matkaa vai jäämmekö sinne yöksi. Päätimme, että lähdemme heti liikkeelle.

Päivä oli 4.9.2006. Stolt kuvailee, että vaikka liikenne oli suomalaisen silmin hieman kaoottista, oli heidän ajamansa moottoritie ainakin sikäläisen mittapuun mukaan hyvä.

-Tällä matkalla kävi niin, että yhtäkkiä eteemme tuli bussi sieltä, mistä se ei olisi saanut tulla. Sen seurauksena ajoimme ikään kuin seinään ja loukkaannuimme jokainen. Intialaisen ystäväni puhelin oli soinut onnettomuuspaikalla ja siihen oli vastannut paikallinen mies. Soittaja oli ystäväni vaimo. Tämän puhelun myötä Suomeen ensimmäisenä välittyneen viestin mukaan me olimme kaikki kuolleita. Ymmärrän onnettomuuspaikalla puhelimeen vastanneen väärinkäsityksen, sillä kuuleman mukaan toden totta näytimme kaikki menehtyneiltä.

Stoltin vanhempi tytär on lääkäri, joten hän ryhtyi puuhaamaan isänsä siirtoa kotimaahan.

-Pitkään siinä meni. Olin Intiassa koomassa ja ainakin kolmessa eri sairaalassa. Aikani Intiassa perustuu muiden kertomaan, sillä tapahtumat siellä ovat pyyhkiytyneet muististani.  Suomessa minulla diagnosoitiin erittäin vaikea aivovamma, selkäydinvamma ja solisluut, rintalasta, melkein kaikki kylkiluut sekä vasemman kädet luut olivat murskana ja murtuneet kylkiluut olivat puhkoneet keuhkot.

Kun Stolt saatiin Suomeen, totesivat lääkärit, että mitään mahdollisuuksia miehen pelastamiseksi ei ole.

-Kuolemantuomion saaneeksi jaksan siis tänä päivänä melko hyvin! Minulla oli neljä vahvaa motivaatiota taistella takaisin elämään: kolme lastani ja Maatu-koirani. Toipumistani pidetäänkin jonkinlaisena ihmeenä.

Kun yrittäjänä työskennelleen miehen oli luovuttava aivovamman jälkitilan tuomien haasteiden vuoksi työelämästä, on hän löytänyt palkkatyön sijaan iloa elämään paitsi perheestään myös liikunnasta ja hyväntekeväisyystyöstä. Hän on järjestänyt muun muassa hyväntekeväisyystempauksen ”Saaristen koulun piha”, jossa hän juoksi puolimaratonin lapsia työntäen. Tempauksen tavoitteena oli muokata erityislapsille suunnatun koulun piha heille soveliaaksi. Nyt lapsilla onkin uusi, kelvollinen leikkipaikka. Hän on myös ollut mukana järjestämässä ikäihmisille tapahtuman, jossa kerrottiin muun muassa aivovamman vaikutuksesta aisteihin. Iloa elämään tuovat myös juoksu- ja kuntosaliharrastukset sekä aivovammatietoisuuden edistäminen.

Aivovammaviikko tuo vammaa tutuksi

Aivovammaviikkoa on vietetty vuodesta 2004 saakka vuosittain viikolla 46. Aivovammaviikko on Aivovammaliitto ry:n järjestämä teemaviikko, jonka tarkoituksena on lisätä aivovammatietoisuutta, tehdä aivovammatyötä näkyväksi sekä kumota väärää tietoa ja hälventää epäluuloja. Tänä vuonna teemaviikolla muistutetaan erityisesti, että elämässä voi olla iloa myös aivovamman jälkeen.

Haastattelupyynnöt: Jukka Stolt, puh. 040 523 6701, jukka.stolt@gmail.com

Lisätietoa aivovammaviikosta: http://www.aivovammaliitto.fi/aivovammaliitto/aivovammaviikko/ tai pia.warvas(at)aivovammaliitto.fi

Kuvat Jukka Stoltista: Pia Warvas

Aivovammasta
Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta tai liike-energiasta. Aivovamman eli tapaturmaisen aivovaurion saa Suomessa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 ihmistä ja sen jälkitilan oireita on noin 100 000 henkilöllä. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia.

Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena (60 %), liikenneonnettomuuksissa (20 %), pahoinpitelyissä (5 – 10 %) sekä urheiluun liittyvissä tapaturmissa (2 – 9 %). Erityisiin riskiryhmiin kuuluvat 18 – 25 –vuotiaat miehet ja yli 70-vuotiaat henkilöt.

Tyypillisimpiä jälkitilan oireita ovat erittäin voimakas väsymys, muistihäiriöt, aloitekyvyttömyys, luonteen muutokset, toiminnan ja ajattelun hidastuminen ja jumittuminen, sanojen löytämisen vaikeus ja haasteet ymmärtää sanatonta viestintää, ajattelun muuttuminen konkreettiseksi sekä erilaiset fyysiset vaikeudet kuten jatkuva päänsärky, kaksoiskuvat ja epilepsia.

Aivovammaviikolla tapahtuu

KANKAANPÄÄ ke 7.11. klo 16.30 Lumiaisella (Keskuskatu 31, Kankaanpää ) ”Aivot – tärkeä juttu ”. Neurologi Juha Puustinen ja ensihoitaja Minni Mutanen. Kahvitarjoilu.

OULU la 10.11. klo 13 asiantuntijaluento ”25 vuotta tutkimusta ja kuntoutusta: Neuropsykologin työ osana aivovammojen diagnostiikkaa ja hoidon toteutusta” Aleksinkulman juhlasalissa (Aleksanterink. 9, Oulu). Täytekakkukahvit, arpoja myynnissä. Vapaa pääsy.

RAUMA la 10.11. klo 10 – 16. ”Tehdään yhdessä ” -käsityöpäivä Rauman järjestötalolla (Siikapolku 1). Tutkimuksen mukaan käsitöiden tekeminen varsinkin lapsuudessa aloitettuna antaa meidän aivoillemme kapasiteettia käsitellä muutoksia koko elämän ajan.

KOUVOLA ma 12.11. Kymenlaakson aivovammayhdistys on esillä kauppakeskus Valtarissa klo 13-15.

HELSINKI ma 12.11. Parisuhde, seksuaalisuus ja aivovamma -luento klo 18 Kampin palvelukeskuksessa (Salomonkatu 21 B, Helsinki).

SEINÄJOKI ma 12.11. Etelä-Pohjanmaan aivovammayhdistys on markkinoimassa toimintaansa Seinäjoen Keskussairaalassa OLKA-pisteellä.

JYVÄSKYLÄ ma 12.11. klo 17 – 18.30 kaikille avoin luento ”Uupumisoire aivovammautuneilla” (Jyväskylän kaupunginkirjasto Vapaudenkatu 39 – 41, Wolmarinsali)

PORI ti 13.11. klo 10 – 14 Satakunnan aivovammayhdistys esittelee toimintaansa Satakunnan keskussairaalan Luotsi-infopisteessä (Sairaalantie 3, Pori).

SEINÄJOKI ti 13.11. Etelä-Pohjanmaan aivovammayhdistys on Seinäjoen Terveyskeskuksen Y-talolla.

JYVÄSKYLÄ ti 13.11. klo 14 – 15 yhteistyössä Gradian kanssa luentotilaisuus, jossa Aivovammaliiton toiminnanjohtaja luennoi aivovammoista ja niiden vaikutuksista ja jyväskyläläinen kokemustoimija kertoo oman tarinansa. (Ammattiopisto Spesia, auditorio, Keskussairaalantie 21)

TURKU ti 13.11. klo 10 – 14 Varsinais-Suomen aivovammayhdistys esittelee toimintaansa Hansakorttelissa.

TAMPERE ke 14.11. klo 10 – 15 Tampereen Seudun Aivovammayhdistys esittäytyy Taysissa ja kertoo toiminnastaan ja aivovammoista.

VAASA ke 14.11. Vaasan toimintaryhmä esittelee toimintaansa Vaasan Keskussairaalassa.

ALAVUS to 15.11. Etelä-Pohjanmaan aivovammayhdistys on Veljekset Keskisen kyläkaupalla.

SEINÄJOKI pe 16.11. Etelä-Pohjanmaan aivovammayhdistys on Kärjen koulussa pitämässä aamunavauksen. Mukana on myös puhuja Aivovammaliitosta.

KEMI Kemin toimintaryhmä Aivokaiset järjestää aivovammaviikon tilaisuuden Kemin yliopiston apteekin tiloissa. Aika on vielä auki.

TURKU 20.11. klo 18 – 20 kaikille avoin asiantuntijaluento ”Miten kuntoutan itseäni” (Ortodoksisen kirkon srk-Sali).

 

Mediatiedotteiden GDPR-lauseke http://www.aivovammaliitto.fi/wp-content/uploads/2018/05/Mediatiedotteiden-GDPR-lauseke.pdf

Nuori, anna äänesi kuulua!

Aivovammaliitto kutsuu nuoria mukaan ideoimaan ja kehittämään Aivovammaliiton nuorisotoimintaa.

Tule mukaan vaikuttamaan ja kehittämään Aivovammaliiton nuorisotoimintaa. Pääset ideoimaan yhdessä muiden nuorten kanssa esimerkiksi lehtijuttuja tai tuottamaan sisältöä sosiaaliseen mediaan. Sinulla on myös mahdollisuus verkostoitua muiden järjestötoimijoiden kanssa. Kokoonnumme 1 – 2 kertaa vuodessa ja muu yhteydenpito tapahtuu Skypen ja WhatsAppin kautta. Tule mukaan pitämään hauskaa ja innostumaan. Tehdään yhdessä ja vaikutetaan aivovammaisten nuorten elämään ja oikeuksiin.

Olet sydämellisesti tervetullut mukaan, mutta toivomme, että otat seuraavat asiat huomioon:

  • Olet alle 29-vuotias
  • Toiminta alkaa perehdytyksellä, joten et tarvitse aikaisempaa kokemusta
  • Olet motivoinut ja innostunut toimimaan vapaaehtoisena
  • Haluat olla mukana tuottamassa sisältöä sosiaalisen median eri palveluihin nuorisolähtöisesti.

Kokoontuminen ja perehdytys tapahtuu Aivovammaliiton toimistolla Helsingissä 11.12.2018 klo 12.00-18.00.

Osoite: Malminkaari 5, 00700 Helsinki.

Järjestämme tarvittaessa majoituksen, sitä tarvitseville. Majoitus 2 hengen huoneissa. Matkat korvataan edullisimman julkisen kulkuneuvon mukaan.

Mukaan mahtuu noin 10 nuorta.

Sähköiseen lomakkeeseen pääset tästä: Linkki hakulomakkeeseen

Lisätietoja tilaisuudesta:
Järjestösuunnittelija
Leena Koivusaari
leena.koivusaari@aivovammaliitto.fi
puh. 050 306 4181 (myös WhatsApp)

 

Mihin suomalainen sopeutumisvalmennus on menossa?

Mikä on sopeutumisvalmennuksen rooli tulevaisuuden kuntoutuksessa? Millaisia mahdollisuuksia järjestöillä on toimia sopeutumisvalmennuksessa kumppanina yksityisen tai julkisen sektorin palveluntuottajalle? Miten varmistetaan se, että sopeutumisvalmennus on kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla? Tule marraskuun seminaariin kuulemaan, keskustelemaan, verkostoitumaan ja vaikuttamaan!

Aika: tiistai 20.11.2018 klo 10.00–16.00

Paikka: Iiriskeskus, Marjaniementie 74, Itäkeskus, Helsinki

Kohderyhmä: sosiaali- ja terveysalojen ammattilaiset ja opiskelijat, sopeutumisvalmennuksen rahoittajat, palveluiden käyttäjät ja muut aiheesta kiinnostuneet

Seminaarin puheenjohtaja: Aivovammaliiton puheenjohtaja Seppo Kantola

Ohjelmassa muun muassa:

9.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

10.00 Seminaarin avaus Jukka Tahvanainen, toimitusjohtaja Näkövammaisten liitto ry

10.15 Kokemuksia sopeutumisvalmennuksesta Tero Karppi, Eeliksen isä

10.45 Mihin sopeutumisvalmennusta tarvitaan? Helena Mäenpää, lastenneurologian erikoislääkäri, HUS

11.15 Kokemuksia ja arvioita Kelan järjestämistä sopeutumisvalmennuskursseista tutkimustulosten valossa Anu Kippola-Pääkkönen, YTM, tutkija Lapin yliopisto / projektipäällikkö PPSHP

12.00 LOUNAS

13.00 Kokemuksia sopeutumisvalmennuksen merkityksestä (videokooste)

13.20 Tulevaisuuden sopeutumisvalmennus – paneelikeskustelu (pj. Seppo Kantola)

Sote, maakunnat, valinnanvapaus, kumppanuudet, ketterä kehittäminen … mihin sopeutumisvalmennus on menossa? Mukana keskustelussa rahoittajia, järjestöjä ja asiantuntijoita: Tuula Ahlgren (Kela), Marika Heimo (STEA), vertaisohjaaja AnnaLotta Maalo, Timo Rautiainen (Tatu ry), Marja Nylén (Epilepsialiitto), Sinikka Hiekkala (Invalidiliitto ry, Etäsope-hanke)

14.45 Tauko

15.00 Järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus uudessa sote- ja maakuntamallissa Tuija Brax, pääsihteeri, Suomen Sydänliitto ry

15.45 Loppukeskustelu ja yhteenveto

Päätöskahvi

Ilmoittautuminen 9.11.2018 mennessä oheisesta linkistä: https://www.lyyti.in/sope_seminaari_201118 Tilaisuuden hinta 90 € (sisältäen ohjelman, aamukahvin, lounaan ja päiväkahvin). Seminaarin järjestää Järjestöjen sopeutumisvalmennusryhmä.

Aivovammaliitto ry:n syysliittokokous vaatii:  Muutoksenhakulautakuntien esteellisten jäsenien jäsenyys lakkautettava

Muutoksenhakulautakunnissa monet jäsenet ovat tosiasiallisesti esteellisiä ja toiminnallaan aiheuttavat ongelmia esteettömyysasioissa. Muutoksenhakulautakunnan jäsen, joka on sellaisen yhtiön tai laitoksen palveluksessa, hallituksessa tai neuvottelukunnassa, jonka päätöksistä tehtyjä valituksia muutoksenhakulautakunta käsittelee, ei tulisi nimittää muutoksenhakulautakuntiin (OKV/31/20/2016).

Aivovammaliitto vaatii, että muutoksenhakulautakuntien esteellisten jäsenien jäsenyys lakkautetaan, koska heidän esteellisyys vaarantaa muutoksenhakulautakuntien toiminnan ja siten estää oikeuden ja oikeudenmukaisten päätösten syntymisen.

Aivovammaliitto toteaa perusteluissaan, että perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Esimerkkinä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta säädetään siitä annetussa laissa (677/2005), jonka 1 §:n mukaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena työeläketurvaa koskevissa asioissa. Lautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja muut jäsenet toimivat tuomarin vastuulla.

Lain 12 §:n mukaan asian käsittelyyn muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä.

Hallintolainkäyttölain 14 luvun 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä sekä esteellisyysväitteen esittämisestä ja käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n mukaan tuomari on esteellinen:

  • jos hän tai hänen läheisensä toimii hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa; tai asemassa, jossa hän päättää valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön puhevallan käyttämisestä asiassa tai asian ratkaisusta on sille odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n mukaan tuomari on esteellinen:

  • jos asianosainen on tuomarin tai hänen läheisensä vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä tai viranomaisen käsiteltävänä olevassa asiassa; tai tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Esteellisyyttä ei aiheudu yksin sen vuoksi, että asianosaisena on valtio, kunta tai muu julkisyhteisö. Tavanomaisena pidettävään asiakkuuteen, omistukseen tai niihin verrattavaan seikkaan perustuva suhde asianosaiseen ei aiheuta esteellisyyttä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n mukaan tuomari on esteellinen:

  • käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Lautakunnan puheenjohtajaa, varapuheenjohtajaa ja muita jäseniä koskee (19.8.1994/750) Valtion virkamieslaki.

  • Valtion virkamieslain 18 §:n mukaan virkamies ei saa ottaa vastaan eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta myönnä hänelle siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä.

Tuomarin ja tuomioistuimen esittelijän sivutointen luvanvaraisuudesta säädetään lisäksi tuomioistuinlain 9 luvussa ja 19 luvun 8 §:ssä.

Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että virkamies ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

Yhteenveto pohjautuu ylläolevaan ja on yhdenmukainen oikeuskanslerin lausunnon kanssa (OKV/31/20/2016):

Pysyväisluonteisten esteellisyyksien syntyminen tulee pyrkiä ehkäisemään jo ennalta muutoksenhakulautakuntaa asetettaessa. Henkilöä, joka on sellaisen yhtiön tai laitoksen palveluksessa, hallituksessa tai neuvottelukunnassa, jonka päätöksistä tehtyjä valituksia muutoksenhakulautakunta käsittelee, ei tule nimittää lautakuntaan.

Lisätiedot: toiminnanjohtaja Anne Porthén, p. 050 536 6390, anne.porthen@aivovammaliitto.fi

Aivovammaliitto ry piti tänä viikonloppuna syyskokouksensa Helsingissä. Liittokokousedustajat päättivät yksimielisesti antaa oheisen kannanoton. Liiton hallitukseen valittiin jatkamaan erovuoroisista Annamaria Marttila Oulun seudun aivovammayhdistyksestä ja uusina jäseninä Auli Ollilla Oulun seudun aivovammayhdistyksestä sekä Petri Turtiainen pääkaupunkiseudulla toimivasta aivovammayhdistyksestä.

Kyykytysautomaatti käynnistyi

Uusi Käypä hoito (KH) -suositus saatiin valmiiksi viime vuoden lopulla. Julkaisun jälkeen se aiheutti hämmennystä, koska monet tahot tulkitsivat sen selkeästi vakuutusyhtiöiden lobbaustyön tulokseksi.  Kun katsoo KH-työryhmää, voi hyvällä syyllä ymmärtää tämän tulkinnan. Vaikka KH-suosituksen pitäisi edustaa viimeisintä tietoa, ei tästä uudesta ohjekirjasta voi välttämättä tätä sanoa. Päinvastoin, sen on sanottu vievän aivovammadiagnosointia taaksepäin.

KH-suositus ei ole viranomaismääräys ja sitä pitäisikin käyttää vain yhtenä työkaluna. Tämä todetaan myös itse suosituksessa. Viimeinen sana on hoitavalla lääkärillä.

Todellisuus ei valitettavasti ole tällainen. Ei ainakaan silloin, kun aivovamman saanut hakee vakuutusyhtiöltä tai Kelasta korvausta.  Vakuutuslääkäri näyttää uskovan vain kuvauslöydöksiin heti tapaturman jälkeen sekä painottaa muutenkin alkupään diagnoosia sopivasti, miltei kaikki muut myöhemmin ilmaantuneet rankatkin oireet unohtaen. Tällä lyödään korville sitä tutkimusperustaista tosiasiaa, että primaarivaiheen arviointi on eri asia kuin vamman jälkitilaan liittyvät oikeat toimintakyvyn muutokset, joiden perusteella vaikeusastetta pitää arvioida.

Uusi KH-suositus on odotusten mukaisesti nyt alkanut poikimaan ongelmia työkyvyttömille aivovamman saaneille.

Nykyinen KH-suositus luokittelee lieväksi aivovammaksi sellaisen oireiston, mikä aikaisemmin on selkeästi diagnosoitu vaikeaksi. Mitään tieteellistä tai tutkimuksen kautta syntynyttä perustetta tälle ei ole. Kyseessä on pelkkä paperilla tehty määrittelymuutos. Uutta suositusta tehnyt ryhmä on selkeästi tiennyt, mitä on tekemässä.

Mitä seuraavaksi tapahtuu, on melko raadollista.  Kun sopivan ajattelumaailman ja/tai kytköksen omaava neurologi tai vakuutuslääkäri tukeutuu tähän uuteen KH-suositukseen tiukasti, muuttuu selkeästi jo aikaisemmin diagnoosin vaikeasta aivovammasta saanut ja vaikeaoireinen potilas virallisesti vain lievän aivovamman saaneeksi.

Tarina jatkuu: Vaikeusasteen muodollisen muutoksen jälkeen voidaan jo todeta, että voimakkaat neuropsykologiset oireet ja vaikeudet arkielämästä selviämisessä eivät voi liittyä aivovammaan, koska se on nyt uudella määrittelyllä lievä.

Sairaslomaa on tarpeetonta vain lievän aivovamman kanssa jatkaa työkyvyttömyyseläkkeestä nyt puhumattakaan. Ei muuta kuin työkokeilun kautta työttömäksi peruspäivärahalle. Kun rahat ja voimat ovat loppu, ei ole pelkoa, että omia oikeuksia aletaan ajamaan.

Joku säästää, joku häviää.  Vaikean aivovamman saaneen ihmisen elämäntilanne muuttuu haasteellisesta erittäin haasteelliseksi.

Kuten jo kirjoitin – KH-suosituksen tehnyt ryhmä on kyllä tiennyt mitä on tekemässä. On nämä aika veijareita.

Näitä tapauksia on nyt tullut tietooni. Tutkin yhden näistä tämän uuden kyykytysautomaatin kohteeksi joutuneen tarinan tiheämmällä kammalla.

Hänen tarinansa ei ollut mukava. Voin vain ihailla sitä sitkeyttä, mitä läheiset ovat osoittaneet yrittäessään korjata tilannetta oikeudenmukaiseksi.

Koska haastateltavani ei halua minun kertovan hänen henkilöllisyyttään, kutsun häntä keksityllä nimellä ”Milla”.

Millan tarina

Millan tapaturma sattui vuonna 2016. Aivovamma todettiin HUSin poliklinikalla vaikeaksi. Muistikuvaa koko prosessista ei hänellä ole.

Millalla on ollut aivan tyypillinen diffuusi aksonivauriolle sopiva oirekuva. Hän oli lääkärin mukaan työkyvytön ainakin puoli vuotta eteenpäin.

Tarkastuskäynnillä puoli vuotta myöhemmin todettiin ja kirjattiin uudelleen vaikean aivovamman tunnusmerkkien täyttyminen. Tässä vaiheessa Milla on myös ohjattu psykiatrin klinikalle konsultaatioon, jossa on todettu, että mielenterveydessä ei ole vikaa.  Ongelmat arkielämässä johtuvat ihan oikeasta aivovammasta. Työkyvyttömyyttä on taas jatkettu.

Näitä välitarkastuksia on ollut n. kuuden kuukauden välein. Työkyky ja tilanne eivät oikeastaan ole muuttuneet. Kunnes . . . vahinkovakuutusyhtiö toteaa keväällä 2018, että uuden Käypä hoito -suosituksen (!) mukaan vamma ei täytä aivovamman kriteereitä.  Millalla ei siis edes olisi aivovammaa. Näin siitäkin huolimatta, että hänellä on mm. henkilökohtainen avustaja auttamassa. En kehtaa kertoa kyseisen vakuutuslääkärin nimeä.  Myös eläkevakuutusyhtiö toteaa, että Milla on työkykyinen ainakin johonkin työhön.  Samaan aikaan neurologi toteaa taas työkyvyttömyyden vuoden loppuun saakka ja neuropsykologi pitää Millaa täysin työkyvyttömänä.

Täytyy sanoa, että aika raadollista tämä peli on. Aivovamman saanutta kyykytetään nyt kunnolla.

Kyseinen Millan tapaus ei jää tähän. Tutustuttuani hänen antamaansa materiaaliin olen täysin varma, että aikanaan hän saa oikeudenmukaisen eläkepäätöksen. Epäreilua on se, että useimmilla ei Millan tavoin ole energiaa, rahaa ja ennen kaikkea huolehtivia omaisia ajamassa asioita oikeudenmukaiseen päätökseen.

Timo Kallioja
Varapuheenjohtaja, Aivovammaliitto ry

ps. Tämä on minun blogikirjoitukseni, ei Aivovammaliitto ry:n kannanotto