Blogi-kirjoitus: Aivovammapotilaan läheisen voimavaraistava tuki sairaalassa

13.01.2020

Valmistuin juuri viime vuoden joulukuussa sairaanhoitajaksi Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Hoitoalalla olen ehtinyt työskennellä jo useita vuosia lähihoitajana ja sairaanhoitajan sijaisena erilaisissa työpaikoissa. Keväästä 2018 lähtien olen työskennellyt Peijaksen sairaalassa HUSilla erikoissairaanhoidon puolella keuhkopotilaita hoitaen. Samalta käytävältä löytyy myös neurologian vuodeosasto.

Viime syksynä aloitin opinnäytetyön tekemisen ja hain Aivovammaliiton Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeeseen. Tein opinnäytetyöni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aiheenani oli aivovammapotilaan läheisen voimavaraistava tuki sairaalassa. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja antoi itselleni erilaista näkökulmaa potilaan hoitamiseen sekä läheisen huomioimiseen. Aiemmin hoitaminen on ollut hyvin potilaskeskeistä ja läheinen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nykyään on alettu kiinnittämään enemmän huomiota läheisiin ja heidän tarpeisiinsa, mikä vaikuttaa positiivisesti myös potilaan hoitotulokseen.

Sairaalahoitoon joutuminen itsessään on aina stressaava tilanne, joka luo haasteita potilaalle ja läheiselle. Tällöin kyky selviytyä tilanteesta joutuu koetukselle. Koko hoitohenkilöstö on avainasemassa läheisen voimavaraistamisessa, mutta opinnäytetyössäni käsittelin enimmäkseen sitä, kuinka sairaanhoitaja voi voimavaraistaa läheistä ja ohjata tarvittaessa erilaisten tukien äärelle.

Opinnäytetyössäni nousi kolme keskeistä voimavaraistavan tuen osa-aluetta: Tiedollinen, emotionaalinen ja käytännön tuki. Työni jakautui läheisen voimavaraistumisen haasteisiin ja voimavaraistumisen edistämiseen.  Voimavaraistumisen haasteet muodostuivat läheisen tuen tarpeista ja tarjotun tuen kokemuksista ja voimavaraistumisen edistäminen muodostui vertaistuesta, voimavaraistumiseen vaikuttavista tekijöistä sekä sairaanhoitajan tarjoamasta tuesta. Sairaanhoitajilta vaaditaan paljon ammattitaitoa ja kykyä huomioida sekä kuunnella läheisiä, että läheisen voimavaraistuminen sairaalassa olisi mahdollista.

Eniten tietoa kaivataan heti vammautumisen alkuvaiheessa vamman aiheuttamista oireista ja vahingoista. Tiedottamisessa on edelleen parantamisen varaa, koska tiedottaminen tulisi tapahtua ymmärrettävästi ja rehellisesti. Traumaattisesti aivovammautunut ei kykene muistamaan vastaanottamaansa tietoa ja tästä syystä läheinen on erittäin tärkeä tekijä tiedon muistamisessa sekä hyödyntämisessä. Sairaanhoitajilta toivotaan ohjaamista vertaistuen ja taloudellisten tukien äärelle. Itsellenikään ei ole aina täysin selvää mistä hakea tukea erilaisiin tarpeisiin. Usein otetaan yhteyttä sosiaalihoitajaan taloudellisissa asioissa, koska on tärkeää saada tietoa etenkin taloudellisista tuista ja palveluista jo sairaalassa oloaikana, jotta näiden hakeminen ja saavuttaminen olisi kotiutumisvaiheessa helpompaa.

Vertaistuella on suuri merkitys läheisen voimavaraistumisessa, koska sieltä saa tiedollista, emotionaalista ja käytännön tukea. Vertaistukiryhmissä on mahdollista jakaa kokemuksia ja henkilökohtaista taakkaa sekä saada apua ongelmiin. Emotionaalista tukea on tarjolla paremmin kuin tiedollista tukea. Sairaanhoitaja viettää paljon aikaa potilaan ja läheisen kanssa, jolloin voi syntyä hyvä keskinäinen yhteys, joka parantaa läheisten tuen saamista. Emotionaaliseen tukeen kuuluu välittäminen ja kuunteleminen, joka auttaa pääsemään yli vaikeasta tilanteesta. Käytännön tuki sisältää tukemista päätöksenteossa, hyvinvoinnin edistämistä ja läheisen rohkaisemista hoitoon osallistumiseen.

Toki neurologiset potilaat ovat omana ryhmänään erityisiä, koska he ovat hyvin riippuvaisia läheisistään miltei kaikessa. Koen, että tästä hankkeesta olisi hyötyä myös muille erikoisaloille ja kaikkien potilaiden läheisille. Tuen mallia voisi muokata potilasaineiston ja heidän läheistensä tarpeiden mukaan. Itse ainakin hyödynnän oppimaani omassa työssäni ja olen ottanut nykyään enemmän läheisiä huomioon potilaan hoidossa. Läheisiltä saa hyvin yksityiskohtaista tietoa, jolla on vaikutusta potilaan hyvinvointiin ja hoitoon. Omalta kohdaltani olen jo huomannut positiivisia vaikutuksia potilaan hoitotuloksiin ja yleiseen tyytyväisyyteen. Aiemmin kerroin läheiselle lääkityksestä ja hoidosta sekä kuinka toimia kotona, mutta nyt olen ottanut läheisen mukaan tiiviimmin ja huomannut todella suuren vaikutuksen hoidon lopputulokseen.

Tietysti läheisen huomioiminen vie enemmän aikaa ja resursseja, mutta mielestäni se ei ole ollut hukkaan heitettyä aikaa vaan päinvastoin. Läheisen huomioimisella ja tukemisella voidaan vähentää turhia sairaalakäyntejä, joka lopulta vähentää sairaanhoitajienkin työtä. Eli läheisen huomioiminen hyödyttää kaikkia ja voidaan lukea terveyden edistämiseksi. Läheiset ovat osaltaan voimavara myös sairaanhoitajille.

Kirjoittaja: Noora Vuorenmaa, sairaanhoitaja

 

Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeeseen keskittyvissä blogikirjoituksissa ovat kirjoittajina hankkeen työntekijät, kehittämistyöhön osallistuvat läheiset, opiskelijat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Yhteistyössä hankkeessa ovat HUS, Metropolia-ammattikorkeakoulu, OLKA, Suomen Neurohoitajat ry, Sairaanhoitajaliitto, Itä-Suomen Yliopisto sekä Aivotalo.

 

 

 

© 2020 Aivovammaliitto ry | Tietosuojaseloste | Suunnittelu ja toteutus Haaja

MENU