Jos toivoa ei olisi – Vertaistuki toivon tuojana

12.10.2020

Toivo on asia, jota vakavan sairastumisen tai vammautumisen kohdalla voi olla hankala käsitellä. Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeen kartoituksessa läheisiltä nousi esille toivon ylläpitämisen merkitys. Hoitohenkilökunta saattaa usein pelätä antavansa epärealistista tietoa aivovammasta toipumisesta ja siksi pyrkii pysymään tiedossa olevissa faktoissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä kukaan ei halua olla tilanteessa, jossa läheinen on ottanut lohduttavat sanat totuutena ja vammautuneen voinnin romahtaminen tuleekin yllätyksenä. Ei haluta antaa turhaa toivoa.

Jos vammautuneen selviytyminen on epävarmaa ja vamman vakavuutta ei vielä voida arvioida, on tärkeää, että tämä tosiasia on selvillä. Läheisten täytyy olla tietoisia siitä, ettei mitään varmuutta ole. Kuitenkin tulevan odottaminen toivossa on henkisesti paljon helpompaa, kuin pelolla ja kauhulla huonojen uutisten odottaminen. Jos lopulta käykin niin, että vamman saanut perheenjäsen tai ystävä menehtyy tai vammautuu pysyvästi erittäin vaikeasti, on pettymys suuri, mutta olisiko asia helpompi kohdata, jos ei olisi koskaan ollut toivoa?

Toivotutkija Jari Kylmän mukaan masennuksessa korostuu toivottomuus. Silloin ei näe edessään mahdollisuutta, että asiat muuttuisivat paremmiksi. Toivottomuuden vastakohta on toivo. Se on elämää kannatteleva voima, joka antaa mahdollisuuden sille, että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin. Toivo ei tarkoita yltiöpositiivisuutta, vaan siihen liittyy olennaisesti tilanteen hyväksyminen, myös silloin, kun tulevaisuus on epävarmaa. Näin ajatellen toivo ei ole lainkaan turhaa, oli tilanne mikä hyvänsä.

Jos ajatellaan läheisen mielenterveyttä tilanteessa, jossa sairaalassa olevan aivovamman saaneen perheenjäsenen selviytyminen ja tulevaisuus ovat epävarmoja, toivo voi auttaa jaksamaan. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia siinä, miten helppoa heidän on löytää toivoa vaikeissa tilanteissa. Toisille toivon ylläpitäminen on helppoa, kun taas toiset tarvitsevat siihen tukea.

Mistä toivoa voi löytää toivottomalta tuntuvassa tilanteessa?

Pelkästään rakkaan ihmisen näkeminen sairaalassa kaikkien laitteiden ja piuhojen keskellä voi tuntua toivottomalta. Voi nousta mieleen ajatus, että tuosta ei voi enää selvitä. Kun kuulee toiselta saman kokeneelta, että lähtötilanne oli heilläkin samankaltainen, mutta nyt vamman saanut perheenjäsen kävelee, puhuu ja asuu kotona, ehkä käy osa-aikaisesti töissäkin, voi antaa toivoa, jota ei välttämättä muuten olisi löytänyt.

Vertaistuki on yksi parhaista keinoista toivon luomisessa ja ylläpitämisessä. Kun ihminen on uudessa tilanteessa, eikä tiedä mitä on odotettavissa, voi vertaisen tarina selviytymisestä tuoda toivoa, joka lieventää pelkoa ja ahdistusta. Voi alkaa uskoa, että elämä jatkuu, ehkä erilaisena kuin ennen, mutta jatkuu kuitenkin. ”Ehkä tästä voi selvitä”.

Kun on vaikeassa ja ahdistavassa tilanteessa, voi yksin jäämisen tunne olla valtava. Jos saa jutella tilanteesta ja tuntemuksista vertaisen kanssa, voi tulla tunne, että ei olekaan yksin. Joku muukin on käynyt läpi tätä samaa ja hän ymmärtää. Vertaistuessa olennaista onkin ymmärretyksi tuleminen. Se, että joku vastaanottaa ajatukseni ja tunteeni ja ymmärtää mitä käyn läpi. Surevan lohduttaminen voi olla vaikeaa, eikä aina välttämättä tiedä, miten voisi vaikeassa tilanteessa toisen kohdata. Vertaisilla ei yleensä tätä ongelmaa ole, sillä heillä on syvällinen ymmärrys tilanteesta ja jo se riittää tuomaan lohtua.

Lukemattomia kertoja ihmiset ovat todenneet eri tilanteissa, että he ovat saaneet voimaa vertaistuesta. Että he ovat lukeneet tai kuulleet toisen saman kokeneen tarinan ja saaneet siitä toivoa tulevaan. Että he ovat nähneet, kuinka elämä muuttuneessa tilanteessa on sittenkin mahdollista, vaikka eivät sitä muuten olisi uskoneet. Tämä asia on moneen kertaan koettu, kerrottu ja toistettu: vertaistuki on korvaamaton voimavara.

Olen monesti kuullut sanottavan, että vertaistuessa tärkeintä on toivon lisääntyminen. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Vertaistuen kautta toivon herääminen tapahtuu usein itsestään ja se auttaa kannattelemaan vaikeiden aikojen yli. Toisen tukeminen omien kokemustensa pohjalta taas voi vertaistukea antavalle olla erittäin voimauttavaa ja merkityksellistä.

Eeva Paavilainen
Projektisuunnittelija, Tukea aivovammautuneen läheiselle -hanke

 

Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeessa kehitetään netin kautta tapahtuvaa yksilövertaistukea. Vertaistukitoiminnasta kiinnostuneita läheisiä tarvitaan mukaan!

Keräämme myös vertaistarinoita aivovamman saaneiden läheisiltä osaksi läheisille suunnattuja materiaaleja. Haluaisitko jakaa oman tarinasi?

Lisätietoa Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeen ajankohtaisista asioista voit katsoa tästä linkistä (linkki avautuu sisäiselle sivustolle).

 

© 2020 Aivovammaliitto ry | Tietosuojaseloste | Suunnittelu ja toteutus Haaja

MENU