Terapiamuodot

Fysioterapia

Fyysisen toimintakyvyn kuntoutus lähtee aina asiakkaan tarpeista sekä moniammatillisesta yhteistyöstä. Ensisijaisesti kuntoutujan toimintakykyä arvioidaan suhteessa hänen omaan koti- ja toimintaympäristöönsä. Perustana on uudelleenoppiminen vammautumisen jälkeen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja arkielämän muutoksiin ja haasteisiin sekä päätyä mahdollisimman itsenäiseen toimintakykyyn ja elämänhallintaan.

Fyysinen kyky merkitsee toimintakyvyn kannalta omatoimisuuden tukipilaria, sillä ilman liikettä ei ole toimintaa. Kuntoutuksessa otetaan huomioon aivovamman sekä muun oireiston vaikeusaste, toimenpiteiden ajoittaminen sekä kuntoutujan voimavarat, omaiset ja toimintaympäristö. Kuntoutuksen avulla rohkaistaan ja ohjataan kuntoutujaa ottamaan vastuuta sekä olemaan aktiivinen toimija mahdollisimman todellisessa suhteessa omiin tavoitteisiin, voimavaroihin, terveyteen sekä muuttuneeseen liikkumis- ja toimintakykyyn.

Fysioterapian yleisiä menetelmiä ovat terveyttä, liikkumista ja toimintakykyä edistävä ohjaus, neuvonta, terapeuttinen harjoittelu, manuaalinen ja fysikaalinen terapia sekä liikkumiseen tarvittavien apuvälineiden arvio, hankinta ja käytön opetus. Yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa arvioidaan asunnon muutostyöt, apuvälinetarpeen arviointi, neuropsykologisten ja psykososiaalisten taitojen arviointi tai arjen toimintojen harjoittelu.

Yksi tärkeimpiä kuntoutumista edistäviä asioita on, että kuntouttaja ja kuntoutuja yhdessä huomaavat ja oivaltavat osatekijöitä, jotka heikentävät toimintakykyä. Aivovamman kohdalla tämä on erityisen tärkeää, sillä vamma itsessään on saattanut vaikeuttaa kuntoutujan kykyä arvioida omaa tilaansa. Kuntoutuksessa opitaan tietoja, taitoja ja keinoja kompensoida vamman tuomia muutoksia arkielämässä.

Kuntoutuksen keinojen ja menetelmien valinta perustuu haastatteluun ja tilannearvioon, joiden tekemiseen käytetään luotettavia menetelmiä. Laadukkaiden mittareiden ja arviointivälineiden käyttö tehostaa kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointia. Haastattelu ja kuntoutujan oma arviointi ovat kuntoutuksen seurannan kannalta tärkeitä. Aivovammautuneen ihmisen arvio omasta tilanteestaan onkin aina tärkeä suhteuttaa kuntouttajan antamaan mittauksiin perustuvaan arvioon.

Liikkuminen, itsestä huolehtiminen ja arkielämän toiminnot heikkenevät aivovamman jälkeen fyysisten toiminnan ja/tai neuropsykologisten rajoitteiden vuoksi. Tasapainon ja liikkumisen ongelmat ovat tyypillisimpiä toiminnan ongelmia, joita aivovamman yhteydessä kuvataan. Tasapainon hallinnalla on merkittävä osuus liikkumisen hallintaan. Lisäksi liikkumiseen tarvitaan riittävä määrä kehon hallintaa, hahmottamista sekä alaraajojen lihastoimintaa ja hallintaa, jotta ihminen kykenee kävelemään. Kehon rakenteellisten tekijöiden yhteistoiminnasta muodostuvat toimintakokonaisuudet, jotka tekevät mahdolliseksi osallistumisen arkitoimintoihin.

Jotta toiminnallisessa kuntoutuksessa saavutettaisiin paras tulos, vaatii se moniammatillista yhteistyötä kuntoutujan ja hänen lähiympäristönsä kanssa. Tärkeää on tunnistaa ne tekijät, jotka aiheuttavat toimintakyvyn alenemaa ja valita soveltuvista menetelmistä ja mahdollisuuksista tavoitteita parhaiten tukevat menetelmät.

Myös omaisten ja avustajien opastaminen on tärkeää
. Itsestä huolehtimisen ja päivittäisen arjen toteutumisessa on fyysisten rajoitteiden huomioinnin kannalta ymmärrettävä myös neuropsykologiset haitat, jotka vaikuttavat kuntoutumisessa. Kuntoutuksen tulee olla aktivoivaa ja ongelmanratkaisua tukevaa.

Elämänsisällön kannalta liikunnalla saattaa olla suuri merkitys ja moni löytääkin sen kautta keinoja arkielämän rytmittämiseen. Liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin, mielialaan ja terveyteen! 

Lähde: Fysioterapeutti, TtM M. Vartiainen 2012

 

Toimintaterapia

Toimintaterapia auttaa rakentamaan arkea. Kuntoutus aloitetaan jo sairaalassa ja myöhemmin sitä jatketaan mahdollisesti kotona.

Toimintaterapeutti arvioi ihmisen taitoja pärjätä arjen päivittäisissä toiminnossa. Hän myös arvioi apuvälineiden tarvetta sekä asunnonmuutostöitä, mikäli näille on tarvetta. Yhdessä toimintaterapeutin kanssa voi luovasti keksiä erilaisia ratkaisuja pärjätä arjessa. Toimintaterapia on kuntoutusta, joka perustuu toiminnan terapeuttiseen käyttöön sekä toimintaterapeutin ja asiakkaan väliseen yhteistyöhön.

Toimintaterapian tavoitteena on asiakkaan suurin mahdollinen itsenäisyys omassa arjessa ja elämänhallinnassa. Joskus arkinen toiminta vaati ihmiseltä enemmän mihin hän vammautumisen jälkeen pystyy.
Toimintaterapiasta hyötyvät ihmiset, joilla on vammautumisesta johtuvista syistä vaikeuksia selvitä päivittäisestä elämästä. Tavoitteena on löytää yhdessä ihmisen kanssa ratkaisuja heidän arjen asioihin kotona tai työssä.

Lähde: Suomen toimintaterapeuttiliitto ry 2013

 

Puheterapia

Aivovamman saaneella on usein alkuvaiheessa vaikea kommunikoida muiden kanssa. Osalle ihmisistä saattaa jäädä aivovammasta johtuen lieviä vaikeuksia jutella muiden ihmisten kanssa. Puheen tuotto, puheen ymmärtäminen, lukeminen ja kirjoittaminen ovat kaikki monimutkaisia, usean aivoalueen sujuvaa yhteistyötä vaativia toimintoja.

Puheen tuottamisen häiriöitä voivat olla esimerkiksi:

  • Suunnittelun vaikeus
  • Aloittamisen vaikeus
  • Vaikeus löytää sanoja
  • Puheen juuttuminen
  • Lauseiden tuottamisen vaikeus.

Puheen ymmärtämisen häiriöitä voivat olla esimerkiksi:

  • Äänteiden hahmottamisen vaikeus
  • Sanojen ymmärtämisen vaikeus
  • Puheen muistamisen heikkous
  • Kieliopin ymmärtämisen haasteellisuus

Puheterapeutti tutkii ja kuntouttaa aivovamman jälkeisiä kielen ja kommunikoinnin häiriöitä. Kuntoutuksen tavoitteena on helpottaa potilaan kommunikointikykyä. Kuntoutuksen tavoitteet ja menetelmät vaihtelevat häiriön tyypistä ja vaikeusasteesta riippuen. Puheterapia ei ole vain ääntämisen tai sanaston kehittämistä. Vuorovaikutustaitoja voidaan kuntouttaa ryhmämuotoisessa puheterapiassa.

Lähde: Ohjepankki, vsshp & Aivovammaliitto

© 2020 Aivovammaliitto ry | Tietosuojaseloste | Suunnittelu ja toteutus Haaja

MENU