Ajatuksia sopeutumisvalmennuksesta

Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen en tänä kesänä ollut töissä sopeutumisvalmennuskursseilla. Tuumailin jo jossain vaiheessa kevättä, ettei lähikursseja enää koskaan voisi järjestää. Kaikki kurssit siirtyisivät vain etäkursseiksi tai avokursseiksi. Tämä ajatus ei minua oikein lämmittänyt. En oikein kyennyt ymmärtämään, miten sopeutumisvalmennusta oikeasti voisi toteuttaa ilman varsinaista todellista kontaktia toiseen ihmiseen. Missä olisi se vertaisuuden voima, jos emme voisi olla enää samassa tilassa toisten vertaisten kanssa vahvasti läsnä.

Sopeutumisvalmennustoiminnassa on kysymys ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta. Ryhmämuotoisen kuntoutuksen salaisuus on yhteisöllisyydessä, vertaisuudessa ja uuden oppimisessa. Itse koen, että yhteisöllisyys ja tunne toisten samanlaisten olemassaolosta ovat merkittävä osa sosiaalisen kuntoutuksen, sopeutumisvalmennuksen matkaa. Kuuluminen ryhmään on yksi ihmisen perustarpeista. Ja ajatus siitä, ettei ole asiansa kanssa yksin, vaan meitä on muitakin, tuntuu vahvistavan kursseille osallistujia. Omista kokemuksista puhuminen ja toisten tarinoiden kuuleminen ohjatussa vertaisryhmässä vie askelia eteenpäin. Uskalletaan yhdessä katsoa, mitä tulevalla olisi tarjota.

Sopeutumisvalmennuskurssit ovat irtiottoja arjen ympyröistä, uusien näkökulmien avaamista, tiedon ja taidon vaihtamista, toisten ja oman tarinan äärelle pysähtymistä sekä arjesta selviytymistä ja vahvistumista. Se on toivon herättämistä tulevaa kohden.

Kurssiryhmät ovat aina ammattilaisten ohjaamia. Mukana on yleensä muutama alustus sosiaaliturvasta, neuropsykologisista arjen haasteista tai muusta aiheeseen sopivasta. Kursseilla tärkeässä asemassa on myös kokemustoimijat ja vertaisohjaajat, jotka omalla panoksellaan vievät kurssiprosessia eteenpäin. Tärkein asia sopeutumisvalmennuskursseilla ovat osallistujat, joiden ääni tulee vihdoin kuulluksi.

Tämän uuden edessä, mikä meitä kaikkia keväällä kohtasi, olen itsekin alkanut enemmän pohtia uusia tapoja järjestää sopeutumisvalmennusta. Olen oivaltanut, etteivät välttämättä lähikurssit ole ainoita oikeita tapoja toteuttaa kursseja. Olisi tärkeää, että mahdollisissa poikkeusoloissa, joissa emme voi toisiamme lähikursseilla kohdata, olisi vaihtoehto toteuttaa kursseja, vaikka etäkurssimuotoisena. Tärkeintä kuitenkin olisi, etteivät ihmiset jäisi yksin. Etäkurssit eivät saa kuitenkaan syrjäyttää lähikursseja, vaan ne toimisivat vaihtoehtona, uudentyyppisenä kurssimuotona. Etäkurssien avulla voisi mahdollisesti tavoittaa myös uusia ihmisiä sopeutumisvalmennuksen pariin.

Oli kurssimuoto mikä tahansa, olisi hienoa saada kaikille sopeutumisvalmennusta tarvitseville, tietoa näiden kurssien olemassaolosta. Harmillisinta on kuulla, etteivät ihmiset tiedä, että sopeutumisvalmennuskursseja on edes olemassa. Liian harva lääkäri osaa sitä kuntoutujalle suositella, vaikka juuri se voisi olla kuntoutusmuoto, joka auttaa ihmistä senhetkisessä tilanteessaan.

Toivottavasti saamme kurssimaailman taas syksyllä toimimaan lähikursseina ja otamme myös askeleita etäkurssien järjestämisen suuntaan. Tässä muuttuvassa maailmassa sopeutumisvalmennusta todella tarvitaan, jotta ihmiset saisivat vertaiskokemuksia ja löytäisivät uusia näkökulmia ja toivoa tulevaan.

Sopeutumisvalmennuksen äärellä,

Kuntoutussuunnittelija Elina
Aivovammaliitto

Aivoitus 2/2020 on ilmestynyt

Aivoitus 2/2020 on ilmestynyt. Lehden teemana on – sattumalta korona-kevääseen osuvasti – mielen hyvinvointi.

Lehdessä muun muassa neuropsykologi Saija Moilanen kertoo, miten aivovamma voi vaikuttaa mielenterveyteen ja mielen hyvinvointiin. Moni aivovamman saanut ihminen kertoo, mistä he saivat iloa elämään muuttuneessa elämätilanteessaan.

Voit myös tutustua Aivovammaliiton henkilökuntaan sanoin ja kuvin.

Jos haluat kertoa, mitä pidit lehdestä ja mitä toivot tulevilta numeroilta, voit antaa palautetta Lukijaraadin (linkki vie Aivovammaliiton omalle sivustolle, avautuu uuteen välilehteen) kautta. Jos jätät yhteystietosi, osallistut pienen palkkion arvontaan. Edelliseen Lukijaraatiin vastanneiden kesken arvotun palkkion voitti Minna Nurmi. Onnea voittajalle ja onnea kaikille tulevaan arvontaan.

Hyviä lukuhetkiä – toivottavasti viihdyt yhteisen lehtemme parissa!

Kokemustoimija ei ole palkkatyöläinen – ei edes pätkä-sellainen!

”Kokemustoimija on Kokemustoimintaverkoston ja siihen kuuluvien järjestöjen kouluttama kokemustiedon jakaja. Kokemustoimijan tehtävä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille sekä suurelle yleisölle.” Näin kerrotaan Kokemustoimintaverkoston nettisivuilla.

Kokemustoimijan tehtävänä on ymmärryksen ja tiedon lisääminen. Tämä on esimerkiksi aivovammojen kohdalla erittäin tärkeä tehtävä – vamma kun on usein näkymätön ja sen vuoksi asiaan vihkiytymättömien on vaikea ymmärtää sen aiheuttamia rajoitteita ja oirekuvaa. Aivovammaliitolla on nelisenkymmentä vapaaehtoista kokemustoimijaa. Juuri näin: vapaaehtoista. Kokemustoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jota tehdään satunnaisesti, omien voimavarojen mukaan ja pääsääntöisesti palkatta. Kokemustoimintaverkosto suosittaa, että kokemustoimijan keikalle tilaava taho maksaisi kuitenkin matkakorvaukset, jottei ymmärryksen lisäämiseen tähtäävän puheenvuoron pitäjälle tulisi ylimääräisiä kuluja harrastuksestaan.

Kokemustoimintaverkosto teki vuonna 2017 laajan kyselyn, jonka mukaan yksittäisellä kokemustoimijalla on keskimäärin noin neljä keikkaa vuodessa. Kokemustoimija esiintyy siis keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa. Yksi keikka kestää tyypillisimmin puolesta tunnista tuntiin. Kolmasosa vastaajista ei ole saanut harrastuksestaan minkäänlaista korvausta, kolmannekselle maksettiin matkakulut ja kolmannes sai lisäksi palkkion, joka oli keskimäärin 40 euroa per tehtävä. Parhaiten tienaavan kokemustoimijan tienistit ovat siis noin 160 euroa vuodessa – eli noin 13 euroa kuukaudessa. Korostetaan vielä uudelleen, että tähän parhaiten tienaavien, eli 13 euroa kuukaudessa harrastuksestaan nettoavien, joukkoon kuuluu vain 1/3 kaikista maamme kokemustoimijoista. Aivovammaliiton ehkä tämän hetken aktiivisin kokemustoimija tekee 5 – 6 keikkaa vuodessa. Niiden kesto on vaihdellut hieman vajaasta tunnista puoleentoista tuntiin. Yhdestäkään näistä hän ei ole saanut palkkiota. Joissakin tapauksissa on korvattu matkakulut edullisimman kulkuneuvon mukaan sekä tarjottu lounas ja kahvit.

Siitä huolimatta, että kokemustoimijuutta tehdään vapaaehtoispohjalta, parhaimmillaankin vain muutaman kerran vuodessa, maksimissaan noin tunnin kerrallaan ja useimmiten ilman minkäänlaista palkkiota, käytetään kokemustoimijuutta välillä lyömäaseena.

Erään ihmisen oikeudenkäynnissä vastapuoli – eli tässä tapauksessa vakuutusyhtiö – oli sitä mieltä, että koska kyseinen ihminen voi olla kokemustoimijana, ei aivovamma aiheuta hänelle minkäänlaisia rajoitteita työkykyyn. Vedottiin siihen, että hän jaksoi puhua tunnin. Luennon ideana oli kertoa, miten täysin terveeltä näyttävällä voi olla arjessaan isojakin haasteita. ”Ei vastapuolta kiinnostanut se, miten jouduin lepäämään ennen esitystä saatikka se, miten kuormittunut olin esityksen jälkeen”, tämän esimerkin henkilö kertoo. Oletetaan, että tämä mainittu kokemustoimija kuuluisi heihin, jotka keikkailevat eniten, eli tekevät neljä tunnin mittaista keikkaa vuodessa. Kertokaa minulle yksikin työnantaja, joka huolii palkkalistoilleen henkilön, joka jaksaa tehdä tunnin mittaisen työpäivän neljä kertaa vuodessa. Jos keksitte työnantajan, jolle voi työskennellä tunnin neljästi vuodessa ja joka vieläpä maksaa sellaista palkkaa, jolla tulee toimeen, niin ilmiantakaa hänet minulle heti! Olen varma, että tämän tarinan ihminen, jonka kokemustoimijuutta käytettiin oikeudenkäynnissä työhön rinnastettavana toimintana, tarttuu tehtävään välittömästi ja mielihyvin.

Toisessa tapauksessa Kela eväsi sairauspäivärahan sillä perusteella, että hakija voisi työskennellä kokemusasiantuntijana. Kelan paperissa lukee, että kallonsisäisen vamman myöhäisvaikutukset ovat olemassa, mutta hakija kykenee silti tekemään tavanomaista työtään. ”Arviomme mukaan sinulla ei siis ole todettu sellaista sairauden aiheuttamaa työkyvyn alenemista, jonka perusteella voisimme myöntää päivärahaa”, toteaa Kela päätöksessään.

Olin taannoin puhumassa rakennusmiehille työtapaturmien ennaltaehkäisystä ja aivovammoista. Kun minä luennoin asiasta teoriassa, näyttivät miehet varsin skeptisiltä. Kun lauteille astui minun jälkeeni kokemustoimija, joka kertoi vammautumisestaan rakennustyömaalla, kuunteli jokainen vielä hetki sitten epäilevästi teoriaa paasaavaan naiseen suhtautunut raksamies hipihiljaa. Osalla vieri kyynelkin silmästä. ”Se olisin voinut olla minä”, näytti moni ajattelevan.

Kokemustoimijat tekevät erittäin tärkeää työtä, laittavat itsensä likoon ja lisäävät näin ymmärrystä aivovammoista. Olisi toivottavaa, ettei oikeuskäytäntö tai muut instanssit kuivattaisi kokoon tätä todella tärkeää vapaaehtoistoiminnan muotoa. Jos kokemustoiminnan takia evätään henkilöltä minkäänlaisia sosiaalietuuksia rinnastamalla kokemustoiminta työksi, ollaan täysin väärillä linjoilla!

Pia Warvas
tiedottaja, päätoimittaja
Aivovammaliitto ry, Aivoitus-lehti

Käy museossa etänä

Aivovammaliiton korona-ajan uutisia!

Käy museossa etänä

Vaikka nyt pitääkin pysyä mahdollisuuksien mukana kaukana ihmisten ilmoilta, ei kotonakaan tarvitse pitkästyä! Esimerkiksi yhteyttä perheeseen ja ystäviin voit pitää kaikkien mahdollisten sähköisten välineiden kautta. Sähköisesti voit myös vierailla useissa museoissa! Tutustu viikonloppuna vaikkapa seuraaviin. Vinkit on napattu Iltalehden uutisesta.

Espoon modernin taiteen museo EMMA

Helsingin Ateneumin taidemuseo

Taidegalleria The National gallery, Lontoo https://artsandculture.google.com/partner/the-national-gallery-london

Kansallismuseo Nationalmuseum, Tukholma https://artsandculture.google.com/partner/nationalmuseum-stockholm

Luonnonhistoriallinen museo National museum of Natural history, Washington https://artsandculture.google.com/partner/smithsonian-national-museum-of-natural-history

Taidemuseo Metropolitan museum of art New York https://artsandculture.google.com/partner/the-metropolitan-museum-of-art

Mitä kivaa sinä olet keksinyt ajanvietteeksi näin korona-aikana? Tervetuloa kertomaan vinkkisi Facebook-sivuillemme facebook.com/Aivovammaliitto

Korona sairastetaan useimmiten lievänä

Aivovammaliiton korona-ajan uutisia!

Korona sairastetaan useimmiten lievänä

Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi 11.3.2020. Uutiset keskittyvät paljolti siihen, mitä voi tapahtua ja mitä vakavimmin sairastuneille on tapahtunut. Nämäkin on hyvä ottaa huomioon ja tiedostaa, mutta suurin osa – jopa 80 prosenttia – tartunnan saaneista sairastaa taudin yhtä lievänä kuin minkä tahansa nuhakuumeen. 14 prosenttia on sairastanut taudin vakavampana ja noin kuudella prosentilla tilanne on ollut kriittinen.

Vakavia tautitapauksia ja kuolemantapauksia on eniten yli 70-vuotiailla, joilla on lisäksi perussairaus (esimerkiksi diabetes tai sydän- ja verisuonitauti). Korkein riski on yli 80-vuotiailla.

Lievistä flunssaoireista kärsivien on tärkeää sairastaa kotona ja välttää sosiaalisia kontakteja. Sosiaalisten kontaktien vähentäminen on tärkeää myös terveille. Siten voidaan hidastaa epidemian leviämistä. Jos taudin oireet ovat lieviä etkä kuulu riskiryhmiin, lääkärin tekemää taudinmääritystä ei yleensä tarvita, vaan taudin voi sairastaa kotona. Älä lähde varmuudeksi lääkäriin, vaan soita ensiksi lisäohjeita saadaksesi oman paikkakuntasi ”koronapuhelimeen”.

Lue lisää osoitteesta thl.fi 

Tervetuloa keskustelemaan tästä aiheesta Facebook-sivuillemme facebook.com/Aivovammaliitto