Poikkeusolojen jälkeenkin on elämää

”Silmut ovat puun pantteja tulevaisuudelle – ne ovat lupaus, jonka puu on tehnyt itselleen siitä, että tulee huominen, jälleen uusi vuosi.”

Elämme nyt poikkeusoloja, mutta meidän tulee säilyttää usko huomiseen ja eheytymiseen. Poikkeusolot ovat vaikuttaneet meidän kaikkien elämään jollain lailla ja sosiaalinen eristäytyminen voi olla haastavaa. On keksittävä uusia keinoja ylläpitää sosiaalisia suhteita, koska kasvokkain rakkaimpien tapaaminen voi olla kiellettyä virustartuntariskin vuoksi.

Olen sitä mieltä, että kasvokkain kohtaamista ei voi täysin korvata digitaalisilla välineillä. On aivan eri asia tavata ihminen kasvokkain, kuin olla hänen kanssaan keskustelussa tietokoneen välityksellä. Varsinkin järjestötyössä ihmisten kohtaaminen on toiminnan ytimessä.

Uskon, että poikkeusolojen jälkeen maailma tulee muuttumaan ja toivon, että otamme reppuumme opiksi tästä hyviä ja arvokkaita asioita. Näitä voisivat olla toisten ihmisten erilaisuuden kunnioittaminen, arjessa pysähtyminen, toisten ihmisten auttaminen ja huomioiminen, uskallus kokeilla uutta sekä erehtyä.

Me Aivovammaliitossa olemme poikkeusoloissakin teitä jäseniämme, aivovammautuneita, aivovammautuneiden läheisiä ja yhteistyökumppaneitamme varten. Aloitamme toukokuussa Aivovammaliitossa Chat-kokeilun sekä vammautuneille että heidän läheisilleen. Haluamme luoda mahdollisuuden keskustelulle ja kohtaamiselle, ettei kukaan jäisi yksin poikkeusoloissakaan. Tule rohkeasti mukaan keskustelemaan ja kerro meille mitä muuta voisimme tehdä juuri sinun hyväksesi.

Oikein ihanaa vappua ja kevään aikaa. Pidetään toisistamme huolta.

Päivi Puhakka
toiminnanjohtaja, Aivovammaliitto

Pohdintaa vakuutuslääkärijärjestelmästä

Työkyvyttömyyseläkettä tai muuta etuutta haettaessa on itsestään selvää, että etuuden myöntäjällä, siis vakuutusyhtiöllä, on oikeus itse varmistaa sen maksettavaksi tuleva etuus.  Tämä on yksi syy siihen, miksi tarvitaan vakuutuslääkäreitä.  Ratkaisussa ovat osapuolina vakuutettu henkilö ja vakuutuslaitos. Asiantuntijoina mukaan kuvaan tulevat hoitava lääkäri sekä vakuutuslääkäri.  Näillä kahdella viimeksi mainitulla on selkeä työnjako.

Potilasta hoitavalla lääkärillä on vastuu diagnoosista ja hoidosta. Hän on potilaan, siis vakuutuksenottajan, terveydentilasta ja toipumisennusteesta perillä tutkimustensa ja tapaamistensa perusteella. Hänellä on parhaat edellytykset muodostaa käsitys potilaan työkyvystä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Vakuutuslääkäri sen sijaan soveltaa lääketieteellistä tietoa vakuutuksen oikeudellisiin käsitteisiin.  Hän mm. arvioi työkyvyttömyyttä, syy-seuraussuhdetta tai haitta-astetta tästä näkökulmasta.

Usein kuulee sanottavan, että vakuutuslääkäri suhteuttaa hoitavan lääkärin antaman tiedon ja arvion vakuutetun tilasta kulloinkin sovellettavaan ratkaisukäytäntöön.

Tämä kuulostaa toimivalta työnjaolta – eikö vain?

Järjestelmä ei kuitenkaan ole toimiva eikä käytännössä oikeudenmukainen.  Siitä kertovat lukuisat julkisuudessa olleet tarinat ja mm. ennätysajassa 50.000 allekirjoituksen kerännyt, vakuutuslääkäreihin liittyvä kansalaisaloite (KAA 4/2018) pari vuotta sitten.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli asiaa kahdessakin istunnossa. Seurauksena oli valiokunnan mietinnön perusteella eduskunnan antama ohje hallitukselle valmistella esitys vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaamiseksi.  Aikarajaksi eduskunta antoi kevään 2020 istuntokauden.  Tähän on tietenkin kohtuudella todettava, että tilanne keväällä 2020 on hallitukselle hieman haasteellinen muista syistä.

Mitkä sitten mielestäni ovat niitä kipupisteitä ja mitä pitäisi tehdä?  Tila tällaisessa blogissa ei riitä kaiken käsittelemiseen, mutta kiteytän:

–          Päätökset perustellaan liian usein puutteellisesti. Vastaanottajan sekä hänen hoitavan lääkärinsä pitää kohtuudella voida olettaa saavan päätöksestä kaikki tarpeellinen tieto.  Sitä ei ole ”lääketieteellisen tietämyksen mukaan” retoriikka.

–          Prosessit ovat inhimillisesti katsoen aivan liian pitkiä.

–          Hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin ollessa eri mieltä on nimenomaan jälkimmäisen oltava aktiivinen osapuoli ja otettava yhteyttä potilasta hoitavaan asiantuntijalääkäriin näkemyserojen selvittämiseksi.

–          Syy-yhteyksien määrittämisissä tulisi – totta kai – noudattaa Korkeimman oikeuden kantaa. Ei voi olla niin, että yhdellä yhteiskunnan osa-alueella Korkeimman oikeuden päätöksillä ei olisi merkitystä.

–          Hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin ollessa eri mieltä on nimenomaan jälkimmäisen perusteltava aukottomasti kantansa.  Tämän pitäisi mielestäni olla itsestään selvää oikeustajun kannalta.

Haasteelliseksi näiden asioiden korjaamiseen tekee se, että vakuutusyhtiöillä on lonkerot eri kautta suoraan tai välillisesti monissa tahoissa ammattiyhdistysliikkeistä järjestöihin/yhdistyksiin ja eri sijoittajainstituutioihin. Vammautuneiden asiaa eteenpäin vietäessä tulee aina astuneeksi isoille varpaille.

Kaikesta huolimatta … työ jatkuu.

Timo Kallioja

Karvalakkioikeus – halpaa oikeutta?

Kun vamman saanut ja sitä kautta työkyvyttömäksi joutunut henkilö ei saakaan vakuutusyhtiöltä tulkintansa mukaan oikeudenmukaista päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä, on hänen haettava oikeuksiaan Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta.

Muutoksenhakulautakunta on osa sosiaalivakuutuksen muutoksenhakujärjestelmää – nimensä mukaisesti.

Se on prosessissa ensimmäinen elin, josta haetaan oikeutta työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön yms. piiriin kuuluvissa asioissa silloin, kun vakuutusyhtiö on väärin tai puutteellisin perustein esimerkiksi evännyt työkyvyttömältä eläkkeen.

Suora lainaus SAMUn sivulta:

”Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta on lakisääteinen sosiaalivakuutuksen erikoistuomioistuimeen rinnastuva itsenäinen ja riippumaton muutoksenhakuelin. Lautakunnan toiminnasta säädetään sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla ja tekee vuosittain tulossopimuksen ministeriön kanssa.”

Asioita ratkotaan pääsääntöisesti kirjallisen aineiston perusteella. Jos asianosainen pyytää suullista käsittelyä, voi muutoksenhakulautakunta siihen niin halutessaan suostua. Lopullisen ratkaisun suullisesta käsittelystä tekee siis kuitenkin lautakunta. Käytännössä suullisia käsittelyjä ei juurikaan ole. Tässä on aivan selkeä epäkohta hakijan kannalta. On nimittäin aivan selvää, että suullisessa todistelussa asia avautuisi aivan eri tavoin kuin pelkästään papereita lukemalla.

Siteeraan tähän väliin Vaasan yliopiston Ari Salmisen tekstiä:

”Rakenteellinen korruptio on järjestelmille ja instituutioille tyypillinen korruption muoto. Se on siinä mielessä epäkonventionaalinen, että se ilmenee laillisissa rakenteissa ja hyödyntää niissä olevia mahdollisuuksia. Sitä ei kyetä selittämään yksinomaan korruptoituneiden yksilöiden teoilla. Rakenteellinen korruptio vääristää instituutioiden perustehtävää ja pahimmillaan demokraattisen yhteiskunnan toimintaa.

Rakenteellinen korruptio heikentää hyvää hallintotoimintaa ja horjuttaa yleistä luottamusta instituutioihin ja organisaatioihin. Monesti näkymättömänä ja heikosti tunnistettavana korruptiona sen torjunta vaatii erityisiä toimenpiteitä. ”

”Rakenteellinen korruptio on juurtunut toimintatapoihin. Lähtökohtaisesti se on piilotoimintaa, josta puuttuu avoimuus.”

Sanotaan, että muutoksenhakulautakuntien jäsenet jääväävät itsensä, kun käsitellään heidän työnantajaansa koskevia asioita. Ratkaiseeko tämä ongelman? Tekevätkö he sen aivan itsenäisesti?

Ranskalainen sananlasku: Les loups ne se mangent pas entre eux”. Tarkka käännös olisi ”sudet eivät syö toisiaan”.   Suomessa ns. vanha kansa toteaisi vastaavasti, että ”ei korppi korpin silmää noki”.

Viittaan tässä aikaisemmin siteeraamaani Ari Salmisen tekstiin.

Muutoksenhakulautakunnan jäsenten esteellisyys on asia, mihin ei ole kiinnitetty syystä tai toisesta tarpeeksi huomiota. Lautakunnan jäsen toimii kuitenkin tuomarin vastuulla. Potilas- ja Sosiaaliapu ry:n puheenjohtaja kyseli jokin aika sitten ilmestyneessä blogissaan, miksi vakuutuslääkäri ei ole oikeudellisesti vastuussa lausunnoistaan. Yhtä lailla voi kysyä, miksi muutoksenhakulautakunnan jäsenet ja etenkin puheenjohtaja eivät ole oikeudellisessa vastuussa siitä, että mukana voi olla oikeasti esteellisiä jäseniä ja että asian esille tuominen on vain kyseisen yksilön ratkaistavissa eikä mitään sanktioita tähän liittyen ole määrätty.

Väitänkö, että muutoksenhakulautakunnissa on tietoisesti esteellisiä jäseniä? En väitä. Totean kuitenkin, että asiaan ei mielestäni kiinnitetä tarpeeksi huomiota ja vahinkoja saattaa sattua.

Muutoksenhakulautakunnan kokoonpano ja jäsenten nimitystapa ei välttämättä kestä kriittistä tarkastelua.

Toiminta eroaa melko lailla oikeusistuimen toiminnasta mutta silti lautakunnan päätöksiä pidetään saman arvoisena verrattuna oikeusistuimen päätöksiin.   Vallankäyttäjinä ovat sivutoimiset jäsenet, joilla on useimmiten jokin virkamies- tai etujärjestötausta. Kyseessä eivät ole siis – näin maallikkona asiaa tarkastellen – ns. oikeat tuomarit. Heitä ei nimitetä samoin perustein kuin ns. oikeat tuomarit nimitetään.

Kyseessä on siis tavallaan karvalakkioikeus.

Järjestelmän etuna yhteiskunnalle on tietenkin edullisuus. Sitä ei käy kiistäminen.

MITÄ PITÄISI MUUTTAA?

Helpoin, nopein ja halvin toimenpide olisi se, että sidonnaisuudet ja niistä ilmoittaminen olisi kirjattava lakiin siten, että jokaisen lautakunnan jäsenen olisi ilmoitettava sanktion uhalla oma ja läheistensä sidonnaisuus. Puheenjohtajan tulisi olla vastuussa tästä. Tämä ei voi olla jäsenen viitsimisen varassa.

Nykyistä parempi vaihtoehto olisi myös se, että niin Kela kuin yksittäinen vakuutusyhtiö voisi omalla kustannuksellaan pitää yllä omaa muutoksenhakuyksikköä. Tämän toimintaa säädeltäisiin lailla ja siinä tulisi olla mukana esimerkiksi vammaisjärjestön edustus sekä ulkopuolinen ja sidonnaisuuksista vapaa asiantuntijalääkäri.

Tästä ns. sisäisestä muutoksenhakuyksiköstä seuraava vaihe olisi puolueeton hallinto-oikeus. Mitään etujärjestöihin sidoksissa olevaa muutoksenhakulautakuntaa ei siis oikeasti nykymuodossaan pitäisi olla.

Näin vammautuneen henkilön oikeusturva todennäköisimmin toteutuisi puolueettomasti.

Timo Kallioja
hallituksen varapuheenjohtaja
Aivovammaliitto ry

 

Ps.Tämä on minun blogikirjoitukseni, ei Aivovammaliitto ry:n kannanotto.

Blogi-kirjoitus: Vain tilapäistä

Viime viikkojen uutiset ovat olleet täynnä koronavirukseen liittyvää uutista.  Tulee jo tunne, että valtakunnassa ei mitään muuta tärkeää olekaan.  No, onhan virus tietenkin vaarallinen niin ihmisten terveydelle kuin myös yhteiskunnan toiminnalle.  En halua vähätellä asiaa.

Aivovammaliitto on reagoinut tilanteeseen saman suuntaisesti kuin moni muukin taho.  Peruutimme kaikki tapahtumat ainakin huhtikuun loppuun saakka. Koska päätös tehtiin ensisijaisesti ihmisten terveys ja turvallisuus lähtökohtana, oli se helppo.  Jos ollaan aivan tarkkoja, ei kyse ole kaikkien tilaisuuksien osalta peruuttamisesta vaan siirtämisestä.  Ajankohtaa ei tosin vielä tiedetä.  Teimme myös linjauksen, että toimistolle ei päästetä toistaiseksi ulkopuolisia. Näin pyritään alentamaan tartuntariskiä niiden työntekijöiden kohdalla, joiden on työskenneltävä toimistolla.  Täytyy todeta, että yllättävän hyvin onnistuvat etäkokoukset erilaisia sähköisiä aplikaatioita käyttämällä.

Aivovamma ei merkitse, että henkilö kuuluisi automaattisesti riskiryhmään.  Asiantuntijoiden mukaan riskiryhmään voi kuulua, jos on jokin sydänsairaus, keuhkosairaus, Diabetes tai munuaisten, maksan vajaatoiminta.  Myös mikä tahansa muu vastustuskykyä selkeästi heikentävä sairaus voi tarkoittaa riskiryhmään kuulumista.  Oleellista on tietenkin, onko em. sairauksien hoito asianmukaisella tasolla.

Suurin osa koronaviruksen saaneista sairastaa sen lievänä.  Lehdet ja muu media kertovat jatkuvasti kuolleisuusluvuista ja ne saattavat pelästyttää.  Ainakin toistaiseksi prosentuaalinen kuolleisuus on kuitenkin suurin piirtein kunnollisen kausi-influenssan tasoa ja liittyy pääosin ns. riskiryhmään.

Edelleenkään en halua vähätellä asiaa, mutta pitää myös muistaa, että paniikkiin ei ole syytä.

Sosiaaliset lähikontaktit minimiin ja hygienia korkealla tasolla auttaa.  Joka puolelta tulee ohjeita, joita noudattamalla selviää kyllä.

Presidentti Niinistö totesi jo aikaisemmin, että tästä selvitään kyllä. Tämä on aivan totta.  Nykytilanne on tilapäinen ja rajoituksiin on nyt vain sopeuduttava vähäksi aikaa.  Toivottavasti tällainen kriisi myös avaa meiltä silmät huomata, kuinka hyvin asiat keskimäärin Suomessa ovat.  Toivottavasti myös taas opimme auttamaan toinen toisiamme vaikeissa elämän haasteissa.

 

Timo Kallioja

 

Blogi-kirjoitus: Vuosi on alkanut vauhdikkaasti Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeessa!

Hei kaikille blogin lukijoille minun puolestani ja oikein hyvää alkanutta kevättä! Olen Inkeri ja aloitin Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeessa koordinaattorina tämän vuoden alussa Julian sijaisena. Olen taustaltani sairaanhoitaja ja nyt myös tuore terveystieteiden maisteri.

Aiemmin olen työskennellyt HUS Neurokirurgian klinikassa Töölön sairaalassa. Sairaanhoitajan työtä tein klinikassa runsaan vuosikymmenen ajan. Tältä ajalta minulle kertyi runsaasti kokemusta aivovammautuneen ja hänen läheistensä kohtaamisesta silloin, kun tilanne on kriittinen ja tullut monesti täysin yllättäen. Tämä aikaisempi kokemus osaltaan on auttanut minua ymmärtämään ja lisännyt tietoani siitä, kuinka merkityksellinen ja tarpeellinen tällainen hanke on. Hankehan on ollut Aivovammaliitossa käynnissä reilun vuoden verran ja edennyt aikataulussaan. Sijaisuuteni oli jo tiedossa hyvissä ajoin, jonka ansiosta pääsinkin osallistumaan viime syksynä järjestettyihin työpajoihin, joka luonnollisesti on helpottanut paljon työskentelyni aloittamista.

Vuosi 2020 hankkeen parissa on alkanut perehtymisen ja monipuolisten työtehtävien parissa. Olen tutustunut Aivovammaliiton väkeen sekä toimintaan yleisesti. Lisäksi olen tavannut yhteistyökumppaneita ja opetellut uusia taitoja, joita hankkeessa työskentely vaatii. Alkuvuosi on sujunut vauhdikkaasti, mutta minut on otettu äärettömän hyvin vastaan! On ollut ilo päästä osaksi tällaista yhteisöä ja on ollut kiinnostavaa nähdä sitä työtä läheltä, jota liitto tekee aivovammautuneiden ja heidän läheistensä hyväksi.

Isoimpana kokonaisuutena tänä keväänä olemme työstäneet projektisuunnittelija Eevan ja kaikkien muidenkin yhteistyökumppaneiden kanssa aivovammapotilaan läheisen voimavaraistavan tuen mallia sekä siihen liittyvää tukimateriaalia. Työstäminen perustuu vuonna 2019 työpajoista kerättyyn tietoon ja aineistoon. Olemme työstäneet läheisen polkua, jonka on tarkoitus kuvata sitä prosessia, jonka läheinen käy läpi, kun hänelle tärkeä ihminen ja/tai perheenjäsen saa aivovamman ja on hoidossa sairaalassa. Tämän prosessikuvauksen tarkoituksena on selkeyttää läheiselle ja terveydenhuollon ammattilaisille niitä voimavaraistavan tuen muotoja, joiden avulla läheisen olisi mahdollista saada tarvitsemaansa tukea.

Malli tulee sisältämään myös oppaan läheiselle, jonka suunnittelun ja kirjoittamisen olemme aloittaneet. Opas tullaan toteuttamaan kirjallisena lehtisenä sekä sähköisessä muodossa. Opas sisältää paljon informaatiota läheiselle siitä, mitä kaikkea aivovamma voi tarkoittaa ja antaa myös tietoa, millaista apua ja missä sitä on mahdollisesti tarjolla, kun tarvetta on.

Tukimateriaaliin tulee sisältymään myös tarkastuslista terveydenhuollon ammattilaisille, joka osaltaan jäsentää tiedon antamista läheiselle akuutissa tilanteessa. Tarkastuslistan avulla voidaan yrittää varmistaa, että kaikki tarvittava tieto on läheiselle annettu ja apua on todella tarjottu sekä asioita kerrattu. Läheisen tukeminen on kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä ja tietoa heiltä löytyykin, mutta valitettavasti tämä tieto ei ole välttämättä kovin jäsentynyttä ja tiedonkulussa on haasteita.

Voimavaraistavan tuen mallin rakentaminen kerätyn tiedon pohjalta on ollut mielenkiintoista. On ollut ilo huomata, kuinka ideoista ja keskusteluista alkaa muotoutua hiljalleen konkreettisia välineitä, joista varmasti on apua monille, niin läheisille kuin terveydenhuollon ammattilaisillekin. Paljon on vielä tehtävää ja ensimmäinen etappi näiden materiaalien kanssa on altistaa ne arvioinnille. Arviointitietoa ja palautetta keräämme kaikilta mahdollisilta sidosryhmiltä.

Oman haasteensa hankkeen kevään aikatauluihin aiheuttaa kansainvälinen COVID-19 -tartuntatautiepidemia, johon myös Aivovammaliitto on reagoinut muuttamalla omia toimintatapojaan. Työskentelemme mallin kehittämisen parissa koko kevään seuraten luonnollisesti ajankohtaista koronatilannetta ja noudattaen viranomaisten ohjeistuksia.

Kehittämistyössä mukana olevat läheiset ovat tällä hetkellä kaikki naispuolisia, mutta miesnäkökulmaa kaivattaisiin ehdottomasti myös mukaan. Haluaisinkin kannustaa miespuolisia läheisiä osallistumaan ja tuomaan omaa näkökulmaansa hankkeeseen. Tarkoituksena on kuitenkin luoda malli ja materiaalia, joista on aidosti hyötyä ja apua tulevaisuudessa mahdollisimman monille!

Kirjoittaja: Inkeri Hutri, Projektikoordinaattori, Tukea aivovammautuneen läheiselle

 

Tukea aivovammautuneen läheiselle -hankkeeseen keskittyvissä blogikirjoituksissa ovat kirjoittajina hankkeen työntekijät, kehittämistyöhön osallistuvat läheiset, opiskelijat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Yhteistyössä hankkeessa ovat HUS, Metropolia-ammattikorkeakoulu, Aivotalo, OLKA, Suomen Neurohoitajat ry, Sairaanhoitajaliitto sekä Itä-Suomen yliopisto.